Pauli Salonen (sanoittaja)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pauli Salonen Leningradissa 1971

Pauli Tapio Salonen (12. kesäkuuta 1923 Heinola1987 Helsinki) oli sanoittaja ja Suomen Kommunistisen Puolueen tiedotussihteeri. Päätoimensa ohella hän teki paljon laulutekstejä.

Salonen toimi SKP:n tiedotuksessa muun muassa Ville Pessin alaisena. Kahtiajakautuneessa puolueessa hän edusti enemmistöläistä (saarislaista) siipeä[1]. 1980-luvulla hän oli Yhteistyön Kirjapainon henkilöstöpäällikkönä [2].

Sanoittajana Salonen erikoistui neuvostoliittolaisiin lauluihin vaikka ei osannut venäjää. Suorasanaiset käännökset hänelle teki Riitta Suhonen, ja Salonen kirjoitti niiden pohjalta suomenkieliset laulutekstit[2] .Yksi ensimmäisiä oli ”Rakastan sinua, elämä” (Я люблю тебя, жизнь, säv. Eduard Kolmanovski). Sen levytti Georg Ots 1962, mutta varsinaiseen suosioon se nousi Kauko Käyhkön laulamana seuraavana vuonna[3]. Tätä seurasivat muun muassa ”Ilta Volgalla” (Сормовская лирическая, säv. Boris Mokrousov), jonka levytti Georg Ots 1962, myöhemmin Jaakko Ryhänen, ”Moskovan valot” (Московские окна, säv. Tihon Hrennikov), jonka levytti ensin Reijo Taipale 1965, myöhemmin Georg Ots[4], sekä ”Mä mistä löytäisin sen laulun” (А где мне взять такую песню, säv. Grigori Ponomarenko), jonka levytti Merja Rantamäki 1975[5].

Salonen toimi vuodesta 1965 alkaen yhtenä Toivo Kärjen tärkeimmistä sanoittajista[6]. Yhteistyön tuloksena syntyivät muiden ohessa ”Miksi puhelin ei soi” (Umberto Marcato 1965), ”Tallinnan laulu” (Esko Rahkonen 1966), ”Kaupungin illassa yksin” (Paula Koivuniemi 1969), ”Rantaa riittää” (Finn Trio 1969), "Leningrad" (Tapio Rautavaara / Georg Ots 1972), ”Koitere, Karjalan helmi” (Pasi Kaunisto 1972), ”Heila Heinolasta” (Tapio Rautavaara 1974), ”Villit linnut” (Stemma-kuoro 1982), ”Jospa kertoa voisin sen” (Teuvo Oinas 1987), Kärjen eläessä kaikkiaan 44 levytettyä tekstiä. Kärjen kuoltua 1992 niitä on levytetty vielä useita, esimerkkeinä ”Metsä on ystäväsi” (Pentti Koskimaa 2018), ”Kulje metsään” (Mia Leivo 2019) ja ”Olin siellä kerran minäkin” (Raimo Salo 2021), ja jäämistössä on vielä levyttämätöntä materiaalia.

Muita kuin Kärjen säveltämiä Salosen sanoittamia suomalaisia kappaleita ovat muun muassa ”Tien tarina” (Marion Rung 1963, säv. Eino Hurme), ”Yksinäinen pihlaja” (Tamara Lund 1965, säv. Jaakko Borg) ja ”Viimeinen savotta” (Pentti Kumpulainen 1981, säv. Ilpo Mäkelä).

Salosen sanoitustuotanto on ollut hajallaan eri artistien albumeilla, mutta Finnlevy julkaisi vuonna 1977 LP-levyn "Rantaa riittää - Pauli Salosen lauluja vuosien varrelta"[7]. Levyn takakansitekstissä M.O. Kanerva kirjoittaa: "Eräässä mielessä tätä levyä voidaan pitää harvinaisuutena. Sitä ei ole omistettu esiintyvälle taiteilijalle, kuten yleensä on tapana tehdä. Tällä kertaa oman levynsä saa taustavoima. Se on omistettu sanoittajalle - Pauli Saloselle"

1970-luvun alkupuolella Salonen ja Kärki tekivät yhdessä useita matkoja silloiseen Neuvosto-Karjalaan. Salosen Neuvostoliitto-yhteyksien ansiosta he onnistuivat käymään alueilla, joille ei normaalisti ollut pääsyä[8].

  1. M.O.Kanerva: Levyn Rantaa riittää takakansiteksti
  2. a b Riitta Suhonen: [elakelaiset.fi/kirjeita_mummolasta/paivakirjamerkintoja-maaliskuussa-2020 Päiväkirjamerkintöjä maaliskuussa 2020]
  3. Aapeli Vuoristo (toim.): Suuri Toivelaulukirja 1, s. 160. Helsinki: Musiikki Fazer, 1976.
  4. Aapeli Vuoristo (toim.): Suuri Toivelaulukirja 4, s. 240. Helsinki: Musiikki Fazer, 1981.
  5. Aapeli Vuoristo (toim.): Suuri Toivelaulukirja 2, s. 234. Helsinki: Musiikki Fazer, 1977.
  6. Kalervo Kärki: Sydämeni sävel - Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 565,572,635 ym.. Tampere: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2
  7. Rytmi RILP-7107
  8. Kärki 2015, s. 680