Paul von Nicolay

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo evankelistasta. Diplomaatista katso Paul Nicolay.
Paul von Nicolay
Paul Ernst Georg von Nicolay
Henkilötiedot
Syntynyt14. helmikuuta 1860
Bern
Kuollut6. lokakuuta 1919 (59 vuotta)
Viipuri
Ammatti lakimies, evankelista
Vanhemmat Nicolaus Armand Michael Nicolay ja Sophie Elisabeth von Meyendorff
Uskonnollinen kanta protestantti
Kirjailija
Tuotannon kielivenäjä, ruotsi, suomi, englanti
Aikakausi 1907-1919
Aiheet Raamatun selitys, saarnat, hengellisyys
Esikoisteos Voiko ajatteleva nykyajan ihminen uskoa Jeesuksen Kristuksen jumaluuteen
Pääteokset Filippiläiskirje: opas filippiläiskirjeen käytännölliseen tutkisteluun
Ensimmäinen Tessalonikalaiskirje : opas 1:n Tessalonikalaiskirjeen käytännölliseen tutkisteluun
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Paul Ernst Georg von Nicolay (Venäjällä myös Pavel Nikolajevitš Nikolai, Па́вел Никола́евич Никола́и, 14. helmikuuta 1860 Bern – 6. lokakuuta 1919 Viipuri) oli venäläinen evankelista.

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paul von Nicolay syntyi Sveitsissä, jossa hänen isänsä Nicolaus Armand von Nicolay toimi diplomaattina. Nicolay opiskeli Pietarin valtionyliopistossa oikeustieteitä ja työskenteli valmistuttuaan valtioneuvoston kansliassa hengellisia asioita hoitavalla osastolla. Hän liittyi Venäjän Raamattuseuraan vuonna 1887 toimien saarnaajana venäläisissä vankiloissa. Kaksi vuotta myöhemmin Nicolay erosi virastaan valtioneuvoston kansiassa ja aloitti 1899 John R. Mottin kehotuksesta hengellisen toiminnan opiskelijoiden keskuudessa. Hän kohosi nopeasti Pietarin kristillisen opiskelijaliikkeen johtohahmoksi, ja vuonna 1917 Nicolay valittiin Opiskelijoiden kristillisen maailmanliiton WSCF:n varapuheenjohtajaksi.[1]

Nicolay peri 1869 isältään Viipurissa sijaitsevan Monrepos’n kartanon. Hän järjesti kartanossa kristillisiä leirejä ja luovutti korvauksetta sen maita Hiekan kaupunginosasta rukoushuoneen, koulun ja paloaseman rakentamista varten.[1] Vuonna 1916 Nicolay luovutti yhdessä sisarensa Marien kanssa isoisoisänsä Ludwig Heinrich von Nicolayn keräämän Monrepos’n kirjaston 8 000 arvokkainta nidettä Helsingin yliopiston kirjastolle. Niitä säilytetään nykyisin Kansalliskirjaston päärakennuksen Monrepos-salissa.[2]

Nicolay osallistui aatelissäädyssä valtiopäiville 1888, 1891 ja 1899.[3][4][5]

Sydänoireista kärsinyt Nicolay kuoli kotonaan lokakuussa 1919, ja hänet haudattiin Monrepos’n puistossa sijaitsevaan Ludwigsteinin hautasaareen. Naimattomana ja lapsettomana kuollut paroni Paul von Nicolay oli aateloidun Nicolayn suvun viimeinen miespuolinen jäsen.[1] Greta Langenskjöld kirjoitti hänen elämäkertansa, joka ilmestyi 1923.

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hengellisen elämän alku ja kehitys: (kaksi raamatuntutkistelua Kuopion kristillisessä ylioppilaskokouksessa kesäkuussa 1909). Tekijä 1909.
  • Voiko ajatteleva nykyajan ihminen uskoa Jeesuksen Kristuksen jumaluuteen. Suomentanut Ilmari Salonen. WSOY 1918.
  • Filippiläiskirje: opas filippiläiskirjeen käytännölliseen tutkisteluun. Suomentanut Ilmari Salonen. WSOY, 1919.
  • Ensimmäinen Tessalonikalaiskirje : opas 1:n Tessalonikalaiskirjeen käytännölliseen tutkisteluun. Suomentanut Toivo Winter. WSOY 1921.
  • Puheita. Suomentanut Margaretha Lehtonen. WSOY 1924.
  • Rakas Raamattu: tunnettujen hengenmiesten kokemuksia ja viitteitä Raamatun lukijoille. Muut kirjoittajat D. L. Moody, R. A. Torrey ja Urho Muroma. Kuva ja sana, 1946.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Paul Ernst George Nicolay (Arkistoitu – Internet Archive) Park Monrepo. Viitattu 23.11.2014.
  2. ↑ Miettinen, Harri: ”Historian havinaa Monrepos’sa” s. 19. Tampereen ammattikorkeakoulu. Viitattu 22.11.2014.
  3. ↑ Förteckning öfver Finlands till landtdagen i Helsingfors år 1888 församlade Ridderskap och Adel. Protokoll förda hos Finlands Ridderskap och Adel vid Landtdagen år 1888. Tredje häftet. Helsingfors: Hufvudstadsbladets Tryckeri, 1888, ss. 1685-1691.
  4. ↑ Förteckning öfver Finlands till landtdagen i Helsingfors år 1891 församlade Ridderskap och Adel. Protokoll förda hos Finlands Ridderskap och Adel vid Landtdagen 1891. Tredje häftet. Helsingfors: Helsingfors Central-Tryckeri, 1891, ss. 1467-1472.
  5. ↑ Förteckning öfver Finlands till urtima landtdagen i Helsingfors år 1899 församlade Ridderskap och Adel. Protokoll fördt hos Finlands Ridderskap och Adel vid Urtima Landtdagen 1899. Helsingfors: Helsingfors Centraltryckeri, 1899, ss. 207-215.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Paul_von_Nicolay&oldid=21385614”