Paul Pisk
Paul Amadeus Pisk (16. toukokuuta 1893 Wien – 12. tammikuuta 1990 Los Angeles) oli itävaltalais-yhdysvaltalainen säveltäjä ja musiikkitieteilijä.[1]
Pisk sai tohtorinarvon musikologiassa Wienin yliopistosta vuonna 1916. Häntä oli opettanut Guido Adler. Tämän jälkeen hän opiskeli orkesterinjohtoa Wienin keisarillisessa musiikin ja esittävien taiteiden akatemiassa, josta valmistui vuonna 1919. Hänen opettajiinsa akatemiassa kuului Franz Schreker. Pisk sai myös yksityisopetusta Arnold Schönbergiltä vuosina 1917–1919. Hän itse työskenteli musiikkipedagogina ja -toimittajana Itävallassa 1920–1930-luvuilla. Hän oli mukana perustamassa International Society for Contemporary Musicia (ISCM). Hän toimi myös pianistina, johtokunnan jäsenenä ja sihteerinä Schönbergin Yksityisten musiikkiesitysten seurassa.[1]
Vuonna 1936 Pisk muutti Yhdysvaltoihin. Hän opetti uudessa asuinmaassaan Redlandsin yliopistossa ja vuosina 1951–1963 Texasin yliopistossa, Austinissa. Tämän jälkeen hän toimi vielä vierailevana professorina Washington University in St. Louisissa vuoteen 1972 saakka. Pisk työskenteli myös musiikkikriitikkona ja oli mukana laatimassa musiikin teorian kirjaa A History of Music and Musical Style. Vuonna 1966 Piskin kollegat julkaisivat Piskin kunniaksi kokoelman Paul A. Pisk: Essays in his Honor. Pisk sai vuonna 1967 Wienin yliopistosta kultaisen tohtorindiplomin. American Musicological Society jakaa hänen mukaansa nimettyä palkintoa.[1]
Piskin teoksiin kuuluu esimerkiksi vuoden 1925 jousikvartetto (op. 8), joka toi säveltäjälle Wienin kaupungin sävellyspalkinnon. Hänen tuotantoonsa kuuluu myös muun muassa näyttämö-, orkesteri-, piano- ja kuoroteoksia.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Paul Pisk Interview with Bruce Duffie Bruce Duffie