Paul Motian

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paul Motian (rummut), Joe Lovano (saksofoni)ja Bill Frisell (kitara).

Stephen Paul Motian (25. maaliskuuta 1931 Philadelphia, Yhdysvallat – 22. marraskuuta 2011[1] New York, Yhdysvallat[2]) oli yhdysvaltalainen jazzrumpali ja -säveltäjä. Hän vietti lapsuutensa Providencessa ja soitti alun perin kitaraa, mutta siirtyi rumpuihin jo lapsena. Uransa varrella hän on tehnyt yhteistyötä muiden muassa Thelonious Monkin, Bill Evansin, Paul Bleyn ja Keith Jarrettin kanssa.[3] Näiden ja erityisesti Evansin kanssa työskennellessään hän kehitti omaa tyyliään ja nosti omalta osaltaan rumpalin pianistin säestäjän roolista tasavertaiseksi muusikoksi. Evansin jälkeen hän työskenteli Jarretin kanssa, ja tänä aikana hänen tyylinsä vapautui entisestään.[2]

Motian on myös orkesterinjohtaja. Hänen kanssaan ovat tunnetussa triossa soittaneet Bill Frisell ja Joe Lovano.[4] Hän teki nelisenkymmentä omaa levyä, joista ensimmäisen vuonna 1972. Hän kävi Suomessa esiintymässä kymmenkunta kertaa.[2]

Motian kuoli myelodysplastiseen oireyhtymään, joka on harvinainen verisairaus.[2]

Diskografiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orkesterinjohtajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Conception Vessel (ECM, 1973)
  • Tribute (ECM, 1974)
  • Dance (ECM, 1977)
  • Le Voyage (ECM, 1979)
  • Psalm (ECM, 1982)
  • The Story of Maryam (Soul Note, 1984)
  • Jack of Clubs (Soul Note, 1985)
  • It Should've Happened a Long Time Ago (ECM, 1985)
  • Misterioso (Soul Note, 1986)
  • One Time Out (Soul Note, 1987)
  • Monk in Motian (JMT, 1988)
  • On Broadway Volume 1 (JMT, 1989)
  • On Broadway Volume 2 (JMT, 1989)
  • Bill Evans (JMT, 1990)
  • Motian in Tokyo (JMT, 1991)
  • On Broadway Volume 3 (JMT, 1991)
  • Paul Motian and the Electric Bebop Band (JMT, 1992)
  • Trioism (JMT, 1993)
  • Reincarnation of a Love Bird (JMT, 1994)
  • At the Village Vanguard (JMT, 1995)
  • Sound of Love (Winter & Winter, 1995 [1997])
  • Flight of the Blue Jay (Winter & Winter, 1998)
  • Trio 2000 + One (Winter & Winter, 1997 [1999])
  • Play Monk and Powell (Winter & Winter, 1998 [1999])
  • Europe (Winter & Winter, 2000 [2001])
  • Holiday for Strings (Winter & Winter, 2001 [2002])
  • I Have the Room Above Her (ECM, 2004 [2005])
  • Garden of Eden (ECM, 2004 [2007])
  • On Broadway Vol. 4 or The Paradox of Continuity (Winter & Winter, 2005)
  • Time and Time Again (ECM, 2006)
  • Live at the Village Vanguard (Winter & Winter, 2006 [2007])
  • Live at the Village Vanguard Vol. II (Winter & Winter, 2006 [2008])
  • Live at the Village Vanguard Vol. III (Winter & Winter, 2006 [2010])
  • On Broadway Volume 5 (Winter & Winter, 2009)
  • Lost in a Dream (ECM, 2010)
  • The Windmills of Your Mind (Winter & Winter, 2011)

Tethered Moon (Trio yhdessä Masabumi Kikuchi ja Gary Peacock kanssa)

  • First Meeting (Winter & Winter, 1990–91, [1997])
  • Tethered Moon (King/Paddle Wheel, 1992, Evidence, 1993)
  • Triangle (King/Paddle Wheel, 1993)
  • Tethered Moon Play Kurt Weill (JMT, 1995)
  • Chansons d’Édith Piaf (Winter & Winter, 1999)
  • Experiencing Tosca (Winter & Winter, 2004)


Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Paul Motian Dies at 80. JazzTimes. 22.11.2011.
  2. ↑ a b c d Harri Uusitorppa: Rumpujen vapauttaja vaikutti ajattomalta, HS 26.11.2011 s. C14 Artikkelin verkkoversio
  3. ↑ http://www.allmusic.com/artist/p107888
  4. ↑ http://www.drummerworld.com/drummers/Paul_Motian.html
Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Paul_Motian&oldid=22390371”