Paulie Malignaggi
| Paulie Malignaggi | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Paul Malignaggi |
| Syntynyt | 23. marraskuuta 1980 Bensonhurst, Brooklyn |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Nyrkkeilijä | |
| Lempinimi | Magic Man |
| Aktiivisena | 2001–2017 |
| Pituus | 173 cm |
| Painoluokka |
välisarja ylempi kevytsarja |
| Kätisyys | oikea |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 44 |
| Voitot | 36 |
| – tyrmäysvoitot | 7 |
| Tappiot | 8 |
Paul Malignaggi (s. 23. marraskuuta 1980 Bensonhurst, Brooklyn) on yhdysvaltalainen nyrkkeilyselostaja ja entinen nyrkkeilijä. Hän oli IBF-liiton ylemmän kevytsarjan mestari vuosina 2007–2008 ja WBA-liiton välisarjan mestari 2012–2013.[1]
Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Malignaggi syntyi Brooklynissa sisilialaisille vanhemmille. Hän muutti perheensä kanssa alle vuoden ikäisenä Syrakusaan, jossa Malignaggi asui kuusivuotiaaksi saakka.[2] Perhe muutti pian takaisin Brooklyniin, kun he saivat toisen lapsen Umberton. Malignaggin isä kuitenkin palasi takaisin Italiaan muutaman viikon jälkeen. Hänen äiti meni uudelleen naimisiin, eikä Malignaggi tullut veljensä tavoin toimeen uuden isäpuolen kanssa. 1996 hän riitaantui isäpuolensa kanssa ja muutti yhdessä veljensä kanssa isovanhempiensa luokse siihen asti kunnes hän muutti omilleen. Malignaggi joutui usein katutappeluihin ja kävi koulua hyvin harvoin. Tämän johdosta hänet erotettiin high schoolista. Hänen isoisänsä otti hänet mukaan töihin, jossa Malignaggi ei tarvinnu tehdä mitään, mutta hän ei olisi enää ongelmissa kadulla. Malignaggi halusi tehdä jotain alkoi harjoittelemaan nyrkkeilyä 26. kesäkuuta 1997, jolloin häntä opetti Willie Badillo.[2] Siirryttyään ottelemaan amatööritasolle Malignaggi voitti 1998 ja 2001 New Yorkin Golden Gloves mestaruuden. Hän voitti myös 2001 Everlastin Yhdysvaltain mestaruuden Colorado Springsissä.[2]
Nyrkkeilyura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Malignaggi aloitti ammattilaisuransa 7. heinäkuuta 2001 KeySpan Parkilla, jolloin hän voitti Thadeus Parkerin ensimmäisessä erässä teknisellä tyrmäyksellä. Malignaggi otteli toisen ottelunsa kahden viikon päästä ensimmäisestä, jonka hän myös voitti Robert Sowersia vastaan. Ottelu päättyi neljännessä ja viimeisessä erässä teknisellä tyrmäyksellä. Malignaggi otteli vuoden aikana vielä kolme ottelua, joista kaksi oli marraskuussa. Hän voitti ensin Luis Melendezin tyrmäyksellä kolmannessa erässä ja myöhemmin Cornell Jacksonin tuomariäänin. Malignaggi voitti joulukuussa vielä Jose LaPorten tuomariäänin.
2002 Malignaggi jatkoi voittoputkeaan ja siirtyi samalla nelieräisistä otteluista kuusieräisiin otteluihin. Hän voitti neljä ensimmäistä otteluaan tuomariäänin, ensin tammikuussa Antonio Youngin, huhtikuussa Sterling Gethersin, toukokuussa Andre Bakerin ja heinäkuussa Jadschi Greenin. Elokuussa Malignaggi voitti Anthony Simpkinsin toisessa erässä teknisellä tyrmäyksellä. Hän voitti vuoden kaksi viimeistä ottelua myös tuomariäänin. Ensin lokakuussa Chad Lawshen ja marraskuussa Paul Delgadon hajaäänin. Ottelu oli Malignaggin ensimmäinen kahdeksaneräinen ottelu.
2003 Malignaggi otteli neljästi kohdaten ensin Shad Howardin kesäkuussa. Hän voitti kuusieräisen ottelun tuomariäänin. Elokuussa Malignaggi otteli ensimmäisen kerran kymmeneräisen ottelun Kevin Wattsia vastaan, jonka hän voitti teknisellä tyrmäyksellä kuudennessa erässä. Lokakuussa Malignaggi voitti Jesus Abel Santiagon tuomariäänin ja kohtasi Paul Delgadon toista kertaa urallaan joulukuussa Madison Square Gardenilla. Malignaggi voitti ottelun jälleen tuomariäänin.
WBC mestaruudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Malignaggi siirtyi ottelemaan 2004 kymmeneräisiin otteluihin ja kohtasi ensin meksikolaiset Rocky Martinezin ja myöhemmin kesäkuussa Ramiro Canon, jotka hän voitti molemmat tuomariäänin.
4. joulukuuta 2004 Malignaggi kohtasi Sandro Casamonican WBC:n kansainvälisestä ylemmän kevytsarjan mestaruudesta. Kaksitoistaeräinen ottelu päättyi Malignaggin voittoon teknisellä päätöksellä, kun kaksikko löi vahingossa päänsä yhteen. Tämän seurauksena Casamonica sai vekin päähän, jonka kulmalääkäri katsoi olevan mahdoton paikata.
Maliglaggi otteli välissä Jeremy Yeltonia vastaan palattuaan oikean käden leikkauksesta takaisin kehään.[3] Hän kävi kahdeksaneräisen ottelun elokuussa 2005. Malignaggi voitti ottelun tuomariäänin.
10. helmikuuta 2006 otteli WBC:n manneramerikan ylemmän kevytsarjan mestaruudesta Donald Camarenaa vastaan. Malignaggi voitti uransa toisen ammattilaismestaruuden Foxwoods Resort Casinolla tuomariäänin. Ottelun jälkeen hän kohtasi voittamattoman Miguel Cotton WBO:n ylemmän kevytsarjan mestaruudesta. Ottelu käytiin 10. kesäkuuta 2006 Madison Square Gardenilla, jossa Cotto puolusti mestaruuttaan kuudetta kertaa. Malignaggi hävisi mestaruuden tuomariäänin, joka samalla katkaisi hänen 21 ottelun voittoputken.[4]
IBF:n ylemmän kevytsarjan mestaruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hävittyään mestaruusottelun Miguel Cottolle Malignaggi otteli seuraavaksi Edner Cherrya vastaan helmikuussa 2007. Hän voitti ottelun tuomariäänin.
16. kesäkuuta 2007 Malignaggi haastoi Lovemore N'doun IBF:n ylemmän kevytsarjan mestaruudesta. N'dou puolusti mestaruuttaan ensimmäistä kertaa, jonka hän menetti Malignaggin voitettua mestaruuden tuomariäänin. Voiton myötä The Ring -lehti palkitsi hänet vuoden 2007 lopulla vuoden paluuna.
Malignaggi puolusti ensimmäisen kerran mestaruuttaan Herman Ngoudjoa vastaan 5. tammikuuta 2008. Ottelu käytiin Bally's Park Placessa, jossa hän onnistui puolustamaan mestaruuttaan voittamalla ottelun tuomariäänin.[5]
Malignaggi puolusti toisen kerran mestaruuttaan 24. toukokuuta 2008 Lovemore N'douta vastaan, jolta hän voitti alun perin IBF:n mestaruuden. Ottelu käytiin City of Manchester Stadiumilla, joka oli samalla ensimmäinen kerta, kun Malignaggi otteli Yhdysvaltojen ulkopuolella. Tapahtuman pääotteluna käytiin Ricky Hatton vs. Juan Lazcano, kun Malignaggin ottelu oli illan toinen pääottelu.[6] Hän onnistui puolustamaan mestaruuttaan toistamiseen nyt hajaäänin.
Haastaminen IBO:n, NABO:n ja WBA:n mestaruuksista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Malignaggi luopui IBF:n mestaruudestaan ja haastoi Ricky Hattonin IBO:n ylemmän kevytsarjan mestaruudesta. Hatton puolusti mestaruuttaan kolmatta kertaa Malignaggia vastaan. Ottelu käytiin 22. marraskuuta 2008 MGM Grand Garden Arenalla, jossa hän hävisi ottelun teknisellä tyrmäyksellä yhdennessätoista erässä.
Ottelun jälkeen Malignaggi kohtasi huhtikuussa 2009 Christopher Fernandezin, jonka hän voitti tuomariäänin. Elokuussa Malignaggi otteli vapaana olleesta NABO:n ylemmän kevytsarjan mestaruudesta Juan Díazia vastaan. Hän hävisi ottelun tuomariäänin ja kaksikko otteli heti perään 12. joulukuuta 2009, jolloin Malignaggi oli parempi tuomariäänin ja voitti NABO:n mestaruuden.
Mestaruuden jälkeen Malignaggi otteli Amir Khania vastaan WBA:n ylemmän kevytsarjan mestaruudesta. Khan puolusti mestaruuttaan toista kertaa Malignaggia vastaan, joka hävisi ottelun teknisellä tyrmäyksellä yhdennessätoista erässä. Kaksi kuukautta myöhemmin heinäkuussa Malignaggi ilmoitti päättävänsä kymmenen vuotta kestäneen yhteistyönsä promoottorinsa Lou DiBellan kanssa.[7]
Mestaruusottelun jälkeen Malignaggi otteli seuraavaksi joulukuussa 2010 Michael Lozadaa vastaan Colisée Pepsi areenalla, Kanadassa. Hän voitti kymmeneräisen ottelun kuudennessa erässä teknisellä tyrmäyksellä. Malignaggi otteli seuraavan kerran 2011 kaksi ottelua, jotka hän voitti molemmat tuomariäänin. Ensin huhtikuussa José Cotton ja lokakuussa Orlando Loran.
WBA:n välisarjan mestaruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Malignaggi siirtyi painoluokkaa ylemmäksi ja otteli 29. huhtikuuta 2012 WBA:n välisarjan mestaruudesta Vyacheslav Senchenkoa vastaan. Senchenko puolusti mestaruuttaan neljättä kertaa ja oli urallaan otellut tilastolla 32–0. Ottelu käytiin Ukrainassa, Donbass Arenalla, jossa Malignaggi onnistui voittamaan uransa toisen merkittävän mestaruuden teknisellä tyrmäyksellä yhdeksännessä erässä.
Malignaggi puolusti ensimmäisen kerran mestaruuttaan 20. lokakuuta 2012 Pablo César Canoa vastaan. Ottelu käytiin Barclays Centerissä, Brooklynissa, jossa hän onnistui puolustamaan mestaruuttaan hajaäänin.[8]
Malignaggin toinen kerta puolustaa mestaruuttaan oli 22. kesäkuuta 2013 samaisella areenalla Brooklynissa. Hän kohtasi Adrien Bronerin, joka oli hiljattain voittanut WBC:n kevytsarjan mestaruuden ja oli voittamaton tilastolla 27–0. Malignaggi menetti mestaruutensa hajaäänin (111-117, 115-113, 113-115).
NABF:n välisarjan mestaruus ja haastaminen IBF:n mestaruudesta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]7. joulukuuta 2013 Malignaggi otteli vapaana olleesta WBC-liiton NABF:n välisarjan mestaruudesta Zab Judahia vastaan. Hän voitti New Yorkissa käydyn ottelun tuomariäänin (116-111, 117-110, 117-110).[9]
Malignaggi otteli seuraavan kerran 19. huhtikuuta 2014 Shawn Porteria vastaan IBF-liiton välisarjan mestaruudesta. Hän kuitenkin hävisi ottelun neljännessä erässä teknisellä tyrmäyksellä.
Mestaruusotteluiden jälkeen Malignaggi otteli elokuussa 2015 Danny Garcíaa vastaan. Hän hävisi ottelun teknisellä tyrmäyksellä yhdeksännessä erässä. Se oli samalla ensimmäinen kerta, kun Malignaggi hävisi urallaan kaksi ottelua peräkkäin. Hän palasi takaisin ottelemaan syyskuussa Laszlo Fazekasia vastaan Milanossa. Ottelu käytiin kahdeksan eräisenä, jonka Malignaggi voitti tuomariäänin.[10] 12. joulukuuta hän otteli The O2 Arenalla Antonio Moscatielloa vastaan vapaana olleesta EBU:n välisarjan mestaruudesta. Malignaggi voitti mestaruuden tuomariäänin.
Heinäkuussa 2016 Malignaggi otteli kymmeneräisen ottelun Gabriel Braceroa vastaan Barclays Centerissä. Hän voitti ottelun tuomariäänin.
25. tammikuuta 2017 Malignaggi ilmoitettiin ottelevan Britanniassa Sam Eggingtonia vastaan, joka puolusti WBC-liiton kansainvälistä välisarjan mestaruuttaan ensimmäistä kertaa. Ottelu käytiin 4. maaliskuuta 2017 The O2 Arenalla, jossa Malignaggi hävisi ottelun kahdeksannessa erässä tyrmäyksellä. Malignaggi oli ennen tyrmäystä johtoasemassa tuomareiden pisteissä.[11] Ottelun jälkeen hän ilmoitti lopettavansa nyrkkeilyuransa.[12]
Ottelutyyli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Malignaggi käytti hyväkseen nopeuttaan ja suoria lyöntejä, siinä missä muut amerikanitalialaiset ottelijat, kuten Rocky Marciano, Rocky Graziano ja Jake LaMotta, sekä idolinsa Arturo Gatti olivat tunnettuja tyrmäyksistään ja kovuudestaan. Uransa alussa Malignaggi käytti pelkästään vasemman käden jabia, sillä hänen oikea kätensä oli murtunut sparrissa ennen ottelua Jeremy Yeltonia vastaan elokuussa 2005. Hän kävi läpi leikkauksen ja sitä yritettiin parantaa neljällä ruuvilla, jotta luutuminen tapahtuisi oikein.[3]
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- IBF
- Ylemmän kevytsarjan mestaruus (kerran, puolusti kahdesti)
- WBA
- Välisarjan mestaruus (kerran, puolusti kerran)
- WBC
- International ylemmän kevytsarjan mestaruus (kerran)
- Continental Americas ylemmän kevytsarjan mestaruus (kerran)
- NABF välisarjan mestaruus (kerran)
- NABO
- Ylemmän kevytsarjan mestaruus (kerran)
- EBU
- Välisarjan mestaruus (kerran)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ WBA Title: Paulie Malignaggi Wins Against Vyacheslav Senchenko bleacherreport.com 11.4.2017 Viitattu 13.8.2017 (englanniksi)
- ↑ a b c Paulie Malignaggi goldenboypromotions.com Viitattu 16.8.2017 (englanniksi)
- ↑ a b Magic Man dokumentti (2007)
- ↑ Cotto keeps title but Malignaggi wins the night (Arkistoitu – Internet Archive) secondsout.com Viitattu 23.8.2017 (englanniksi)
- ↑ Malignaggi vs. Ngoudjo ringside24.com Viitattu 24.8.2017 (englanniksi)
- ↑ Who is Paulie Malignaggi and why is he hounding Conor McGregor? telegraph.co.uk 24.8.2017 Viitattu 27.8.2017 (englanniksi)
- ↑ Malignaggi splits with promoter DiBella espn.com 20.7.2010 Viitattu 27.8.2017 (englanniksi)
- ↑ Malignaggi vs. Cesar ringside24.com Viitattu 24.8.2017 (englanniksi)
- ↑ Paulie Malignaggi moves to 33-5 espn.com 9.12.2013 Viitattu 27.8.2017 (englanniksi)
- ↑ Malignaggi vs. Fazekas ringside24.com Viitattu 27.8.2017 (englanniksi)
- ↑ Photos: Sam Eggington Ends Career of Paulie Malignaggi With KO boxingscene.com 5.3.2017 Viitattu 27.8.2017 (englanniksi)
- ↑ Paulie Malignaggi Retires From Boxing sports.vice.com 8.3.2017 Viitattu 27.8.2017 (englanniksi)