Paul Lillrank

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paul Lillrank
Henkilötiedot
Syntynyt23. elokuuta 1955 (ikä 69)
Helsinki
Kansalaisuus Suomi
Ammatti laadunohjauksen ja palvelutuotannon professori
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Noriaki Kano
Instituutti Aalto-yliopisto
Tukholman kauppakorkeakoulu
Aiheesta muualla
Kotisivu

Paul Martin Lillrank (s. 23. elokuuta 1955 Helsinki[1]) on Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulun tuotantotalouden (laadunohjaus ja palvelutuotanto) professori[2] ja Elinkeinoelämän Valtuuskunnan (EVA)[3] sekä ajatuspaja Liberan hallituksen jäsen[4].

Lillrank on aktiivinen keskustelija ja pamfletisti myös muilla aloilla.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lillrankin vanhemmat ovat psykiatrian erikoislääkäri Mika Lillrank ja psykologi Marianne Eklund.[1] Hän valmistui ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta vuonna 1974.[5] Hän aloitti teologian opinnot Helsingin yliopistossa mutta siirtyi parin vuoden kuluttua valtiotieteelliseen tiedekuntaan,[6] jossa hän opiskeli sosiaalipolitiikkaa ja valtio-oppia.[5] Hänen pro gradu -tutkielmansa Vankeinhoidon varastomiehet: Tutkimus Helsingin lääninvankilan vartijoista (1979) käsitteli vankeinhoitoa kohteenaan vanginvartijat.[6]

Lillrank valmistui valtiotieteen kandidaatiksi 1979 ja lisensiaatiksi 1982. Hän teki tutkimusta Tokion Sophia-yliopistossa 1982–1986 ja Tokion tiedeyliopistossa 1986–1988 ja väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 1988.[1] Lillrankin pääaineena oli taloustiede ja väitöksen aiheena olivat teollisuuden organisaatiot ja tuotantoprosessin organisointi laadun tuottamiseksi. Englanninkielisen väitöskirjan otsikko on Organization for continuous improvement: Quality control circle activities in Japanese industry. Työn ohjaaja oli professori Noriaki Kano Tokion luonnontiedeyliopistosta.[6]

Työura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lillrank työskenteli opintojensa ohella Helsingin nuorisoaseman valvojana vuosina 1976–1979 ja oli vuosina 1980–1982 Helsingin yliopiston assistentti. Väiteltyään tohtoriksi hän työskenteli Boston Consulting Groupin konsulttina 1988–1992. Lillrank oli Tukholman kauppakorkeakoulun Japanin-tutkimuksen instituutin professori 1992–1996 ja toimi Teknillisen korkeakoulun tuotantotalouden osaston johtajana 1996–1998 ja 2002–2007. Vuodesta 1994 hän on ollut TKK:n laatujohtamisen ruotsinkielinen professori. Lillrank on ollut Tokion yliopiston ja Pariisin College des Ingenieursin vieraileva professori.[1]

Lillrank on toiminut muun muassa pohjoismaisten yliopistojen Intia-verkoston, Nordic Center in India (NCI):n hallituksessa.[7]

Julkaisutoiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lillrank on julkaissut paitsi oman alansa oppikirjoja ja tieteellisiä julkaisuja myös paljon yleistajuisia esityksiä. Hän on toiminut muun muassa Hufvudstadsbladetin ja Suomen Kuvalehden kolumnistina,[1] ja hän kommentoi aktiivisesti erilaisia yhteiskunnallisia ja taloudellisia ilmiöitä.

Lillrankin tunnetuimpia julkaisuja lienee japanilaista laatuajattelua valottava kirja Laatumaa (1990). Lillrank on sittemmin julkaisuissaan paneutunut laatujohtamiseen myös muun muassa terveydenhuollossa.

Kritiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maantieteilijä ja aluepolitiikan tutkija Sami Moision mukaan Lillrank edustaa aluepoliittisissa näkemyksissään ”territoriaalista ekonomismia”, jossa ”alueellisten erojen tasoittamiselle ei ole tilaa”. Moision mukaan ”Lillrankin aluepoliittisessa katsantokannassa Suomen toiminnallinen alue koostuu Helsingin seudusta ja puolesta kymmenestä alueellisesta kasvumoottorista. – – Ihmiset, jotka haluavat jäädä [Lillrankin] supistetun Suomen ulkopuolelle, voivat Lillrankin mukaan tehdä sen omalla vastuullaan ja omalla kustannuksellaan”. Moision mukaan Lillrankin edustamassa territoriaalisessa ekonomismissa ”valtio mielletään yrityksen kaltaiseksi yksiköksi” ja ”on olemassa markkinoiden toimintaan liittyviä optimiolosuhteita, joita voidaan vääristää poliittisella toiminnalla”.[8]

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lillrank, P. 1990. Laatumaa: Johdatus japanilaiseen talouselämään laatujohtamisen näkökulmasta. Gaudeamus, Helsinki.
  • Lillrank, P., Kujala, J., Parvinen, P, 2004. Keskeneräinen potilas: Terveydenhuollon tuotannonohjaus. Talentum Media, Helsinki. 250 s. ISBN 952-14-0841-3
  • Maailman parantaja: Miksi porvarilliset arvot voittavat populismin ja totalitarismin. EVA, 2011. Teoksen verkkoversio (pdf).

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 397. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Kuka kukin on 2015, s. 491–492. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0
  2. ↑ Paul Lillrank Aalto People. Aalto-yliopisto. Arkistoitu 15.3.2018. Viitattu 15.1.2016.
  3. ↑ https://www.eva.fi/yhteystiedot/
  4. ↑ https://www.libera.fi/libera/
  5. ↑ a b Kortelainen, Petri: Proffatreffi: Paul Lillrank, laadunohjauksen professori. (Tuotantotalouden kilta Prodekon aikakauslehti) Proleko?, 2000, nro 4. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.1.2016.
  6. ↑ a b c Valkama, Heikki: Vanha hippi Ylioppilaslehti. 7.9.2001. Viitattu 15.1.2016.
  7. ↑ Itä-Suomen yliopisto Intia-keskuksen isännäksi Kuopion kaupunkilehti. 11.11.2009. Viitattu 11.11.2009.[vanhentunut linkki]
  8. ↑ Moisio, Sami: Valtio, alue, politiikka: Suomen tilasuhteiden sääntely toisesta maailmansodasta nykypäivään, s. 266–282. Vastapaino, 2012.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Paul_Lillrank&oldid=22095162”