Paul Gautsch von Frankenthurn
Paul Gautsch von Frankenthurn (26. helmikuuta 1851 Döbling – 20. huhtikuuta 1918 Wien)[1] oli itävaltalainen valtiomies, joka toimi kolmesti Itävallan pääministerinä vuosina 1897–1898, 1904–1906 ja 1911.
Gautsch von Frankenthurn opiskeli Wienin yliopistossa ja aloitti uransa vuonna 1874 Itävallan opetusministeriössä. Hän toimi opetusministerinä 1885–1893 Eduard Taaffen ja 1895–1897 Kasimir Badenin hallituksessa.[1] Hän sai 1890 paronin aatelisarvon ja 1895 elinikäisen jäsenyyden parlamentin ylähuoneessa.[2] Gautsch von Fankenthurn nimitettiin Badenin eron jälkeen uudeksi pääministeriksi marraskuussa 1897, mutta epäonnistuttuaan Böömin kielilainsäädännön uudistamisessa hän erosi jo seuraavan vuoden maaliskuussa. Sen jälkeen hän toimi valtion tiliviraston päällikkönä, kunnes hänet kutsuttiin uudelleen pääministeriksi 1. tammikuuta 1905.[1] Gautschin toinen hallitus esitti yleisen äänioikeuden käyttöönottoa, mikä herätti vastustusta etuoikeutetuissa säädyissä. Tämä johti hallituksen kaatumiseen huhtikuussa 1906, mutta alullepantu äänioikeusreformi toteutui kaikesta huolimatta seuraavana vuonna.[2] Gautsch von Frankenthurmin kolmas pääministerikausi vuonna 1911 jäi vain muutaman kuukauden mittaiseksi.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Paul, Baron Gautsch von Frankenthurn (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 13.7.2013.
- ↑ a b Nordisk familjebok (1908), s. 820 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 13.7.2013.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paul Gautsch von Frankenthurn Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
