Paul Erik Silfverhjelm
Paul Erik Silfverhjelm (20. toukokuuta 1805 Oulu – 16. lokakuuta 1881 Siuntio) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraalimajuri ja vapaaherra.[1]
Silfverhjelmin vanhemmat olivat eversti, vapaaherra Carl Göran Silfverhjelm ja vapaaherratar Ulrika Gustava Lovisin ja puoliso vuodesta 1836 Eudoxia Dmitrijevna Shirjajeva. Myös hänen veljestään Gustaf Adolfista tuli kenraalimajuri. Paul Erik Silfverhjelm tuli oppilaaksi Haminan kadettikouluun 1821 ja määrättiin sieltä vuonna 1826 valmistuttuaan vänrikkinä palvelukseen Tarton ratsujääkärirykmenttiin. Luutnantiksi hänet ylennettiin 1828. Silfverhjelm osallistui Venäjän–Turkin sotaan 1828–1829 ja marraskuun kansannousun kukistamiseen Puolassa 1831–1833. Kinburnin rakuunarykmenttiin Siperiaan hänet siirrettiin 1833 ja ylennettiin alikapteeniksi 1834 sekä määrättiin rakuunarykmentin komentajan adjutantiksi.[1]
Itä-Siperian kenraalikuvernöörin adjutantiksi Silfverhjelm siirrettiin 1835. Vuonna 1837 hänet komennettiin Irkutskin ja Jenisein alueen kenraalikuvernöörin adjutantiksi, kapteeniksi hän yleni seuraavana vuonna. Everstiluutnantiksi ylennettynä Silfverhjelmistä tuli Irkutskin sotakomissariaatin päällikkö 1842. Hänet ylennettiin everstiksi 1847 ja kenraalimajuriksi 1858. Silfverhjelm sai eron sotakomissariaatin päällikön tehtävästä 1859 ja sotapalveluksesta huhtikuussa 1861.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Paul Erik Silfverhjelm Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 25.4.2020)