Paul Appell
Paul Émile Appell (27. syyskuuta 1855 Strasbourg, Bas-Rhin, Ranska – 27. syyskuuta 1930 Pariisi, Ranska[1]) oli ranskalainen matemaatikko, vuodesta 1885 alkaen teoreettisen mekaniikan professori Pariisin Sorbonnessa. Hän oli vuodesta 1892 Ranskan tiedeakatemian jäsen. Appell julkaisi runsaasti tutkimuksia matematiikan eri aloilta, kuten geometriasta, differentiaaliyhtälöistä, funktioteoriasta ja mekaniikasta. Tärkeitä ovat etenkin hänen tutkimuksensa Niels Henrik Abelin funktioista. Appell sai kuningas Oskar II:n täyttäessä 60 vuotta (1889) Euroopan kaikkien matemaatikkojen kesken järjestetyssä kilpailussa toisen palkinnon tutkimuksestaan Sur les intégrales de fonctions à multiplicateurs et leur application au développement des fonctions abeliennes en séries trigonométriques (Acta mathematica, XIII nid.).[2]
Teokset (valikoima)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sur les intégrales de fonctions à multiplicateurs et leur application au développement des fonctions abeliennes en séries trigonométriques (Acta mathematica, XIII nid.)
- Traité de mécanique rationnelle (1893–1896)
- Théorie des fonctions algébriques et de leur intégrales (1895) Goursat’n kanssa
- Principes de la théorie des fonctions elliptiques (1897) Émile Lacourin avustamana
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Appell, Paul, Bibliotheque nationale de France 6.12.2013, viitattu 7.5.2024 (ranskaksi)
- ↑ Appell, Paul Emile, Tietosanakirja. Osa 11, palsta 73. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1922
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paul Appell Wikimedia Commonsissa
- Sur les intégrales de fonctions... Acta mathematica, XIII NO. 3–4 | 1890
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
