Paul-Émile Lecoq de Boisbaudran
| Paul-Émile Lecoq de Boisbaudran | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. huhtikuuta 1838 Cognac, Ranska |
| Kuollut | 28. toukokuuta 1912 (74 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Kansalaisuus |
 Ranskalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Charles-Adolphe Wurtz |
| Tutkimusalue | kemia, spektroskopia |
| Tunnetut työt | galliumin, dysprosiumin ja samariumin löytäminen |
| Palkinnot | Davyn mitali (1879) |
Paul-Émile Lecoq de Boisbaudran (18. huhtikuuta 1838 – 28. toukokuuta 1912, Pariisi, myös François Lecoq de Boisbaudran) oli ranskalainen kemisti, joka tunnetaan työstään alkuaineiden gallium, dysprosium ja samarium löytäjänä.[1]
Hänen työnsä pääaihe oli spektroskopia ja sen soveltaminen harvinaisiin maametalleihin. Hän analysoi 35 alkuaineen spektrin bunsenlamppua tai sähkökipinää käyttäen ja tätä kautta löysi lantanoidit samarium (1880), dysprosium (1886) sekä havaitsi jälkiä europiumista (1890) – tosin europiumin löytäjäksi kuitenkin katsotaan Eugène-Anatole Demarçay vuonna 1901. De Boisbaudran myös eristi gadoliniumia 1885, mutta tämä alkuaine oli jo löydetty aikaisemminkin.
De Boisbaudranin merkittävin löytö oli gallium. Vuonna 1875 hän oli eristänyt useita milligrammoja galliumkloridia käyttäen tähän 52 kg raakamalmia. Myöhemmin hän valmisti 75 grammaa puhdasta galliumia 4 tonnista malmia. Hän laski galliumin atomimassan olevan 69,86, mikä on hyvin lähellä nykyistä arvoa 69,723. Hän sai gallium-tutkimuksista Davyn mitalin (1879) ja muita huomionosoituksia.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Fontani, Marco; Costa, Mariagrazia & Orna, Mary Virginia: The Lost Elements: The Periodic Table's Shadow Side, s. 211–213. Oxford University Press, 2014. ISBN 978-0-19-938334-4 Kirja Googlen teoshaussa. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
