Patrick Donner

Patrick William Donner (4. joulukuuta^lähde? 1904 – 19. elokuuta 1988) oli Ison-Britannian parlamentin alahuoneen jäsen vuosina 1931–1955. Kuningatar Elisabet II löi hänet ritariksi vuonna 1953^lähde?.

Donnerin perhe muutti Helsingistä Lontooseen vuonna 1918 sisällissodan pakolaisina. Patrick Donner sai Britannian kansalaisuuden 1929, mutta vasta toisella hakemuksella, kun puoltajana oli muun muassa ulkoministeri Austen Chamberlain.. Hänen äitinsä oli brittiläinen pankkiirin tytär Violet McHutchen ja isänsä suurlähettiläs Ossian Donner. Ossian Donner johti Suomen ensimmäistä diplomaattista lähetystöä Lontoossa 1919–1925. Perhe asettui sittemmin pysyvästi Englantiin ja isä otti Ison-Britannian kansalaisuuden.

Patrick opiskeli Englannin kirjallisuutta Exeter Collegessa^lähde? Oxfordissa. Hänet valittiin konservatiivipuolueen kansanedustajaksi vuoden 1931 vaaleissa köyhässä West Islingtonista. Aloittelevat poliitikot pääsevät Britanniassa ehdokkaaksi vaalipiirissä, jossa läpimenon todennäköisyys on pieni. Seuraavissa, vuoden 1935 vaaleissa hän siirtyi konservatiiviseen Basingstoken vaalipiiriin.

Parlamentissa Donner keskittyi Brittiläisen imperiumin ja Intian asioihin. Donnerilla ja Winston Churchillilla oli yhteinen vastustava näkemys Intian itsehallinnon syventämispyrkimyksistä. Kun Churchillin aloitteesta syntyi 1933 näitä pyrkimyksiä vastustava India Defence League, Donnerista tuli ryhmän sihteeri. Donnerin ja Churchillin ystävyys päättyi, kun Donner tuki pääministeri Neville Chamberlainia vuonna 1938 solmitun Münchenin sopimuksen yhteydessä. Churchill ei hyväksynyt Hitlerin miellyttämiseen tähdännyttä sopimusta.

Donner palveli Royal Air Forcessa toisessa maailmansodassa^lähde?. Basingstokea hän edusti parlamentissa 20 vuotta, ja luopui paikastaan vuoden 1955 vaaleissa, vastalauseena Britannian sodanjälkeiselle politiikalle, kuten hän itse on sanonut.

Donner sijoittui konservatiivien oikealle laidalle ja tunsi vastenmielisyyttä varsinkin kommunisteja ja sosialisteja kohtaan. Hän tuki Benito Mussolinia ja Francisco Francoa, sillä oikeistodiktatuuri oli hänestä kuitenkin kommunismia pienempi paha. Parlamentissa oli 1940-luvulla samaan aikaan toinenkin suomalaistaustainen, työväenpuolueen edustaja Konni Zilliacus, mutta tunnettujen suomalaisten kulttuurisukujen jäsenet eivät tiettävästi olleet puheväleissä, vuoden 1918 sisällissota erotti heitä. Kun Zilliacusta epäiltiin kommunistiksi, Donneria seurasi fasismin varjo.

Donnerin muistelmat Crusade: A Life Against the Calamitous Twentieth Century julkaistiin 1984.