Passiot stoalaisuudessa
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Passioilla (m.kreik. pathos, mon. pathē) tarkoitettiin stoalaisuudessa tunneperäisen kärsimyksen eri muotoja. Passioita katsottiin olevan päätasolla neljä: halu, nautinto, pelko ja tuska.[1]
Ensisijaiset passiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Passiot voidaan jakaa nelikenttään, jossa kaksi passioista liittyy johonkin, jonka ihminen arvostelee hyväksi, ja kaksi johonkin, jonka ihminen arvostelee pahaksi; ja toisaalta kaksi liittyy nykyhetkeen ja toisaalta kaksi tulevaisuuteen kohdistuvaan odotukseen:[1]
| Nykyinen | Tuleva | |
|---|---|---|
| Hyväksi arvosteltu |
Nautinto Nautinto (kr. hēdonē, lat. uoluptas tai (gestiens) laetitia) on irrationaalinen tila, jossa ihminen tuntee, että jotakin hyvää on läsnä. Tällöin ihmiset katsovat oikeaksi tuntea itsensä haltioituneeksi. |
Halu Halu tai himo (kr. epithymia, lat. libido) on irrationaalinen tila, jossa ihminen tavoittelee jotain odottamaansa, jota pitää hyvänä. |
| Pahaksi arvosteltu |
Tuska Tuska tai kärsimys (kr. lypē, lat. aegritudo) on irrationaalinen tila, jossa ihminen tuntee, että jotakin pahaa on läsnä. Tällöin ihmiset katsovat oikeaksi tuntea itsensä ahdistuneeksi. |
Pelko Pelko (kr. fobos, lat. timor) on irrationaalinen tila, jossa ihminen pyrkii välttämään jotain odottamaansa, jota pitää pahana. |
Jaottelut tunnetaan neljän päälähteen kautta.[1] Andronikos Rhodoslaisen nimiin laitetuttu teos Passioista käsittelee stoalaisia tunneluokitteluja.[2] Stobaios lainaa erästä luetteloa varhaisemmasta doksografiasta.[3] Cicero hyödyntää jaottelua teoksessaan Keskusteluja Tusculumissa.[4] Lisäksi se esiintyy Diogenes Laertioksella.
Alijaotteluja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neljää passiota on jaoteltu edelleen erillisiksi passioiksi. Tällaisia jaotteluja voidaan löytää muun muassa Ciceron teoksesta Keskusteluja Tusculumissa.[4]
Tuska tai kärsimys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kateus
- Kateus on kärsimystä, joka on seurausta lähimmäisen menestyksestä.
- Kilpailuhenki
- Kilpailuhenki on kärsimystä, joka on seurausta siitä, että joku toinen saa sen mitä itse halusi.
- Mustasukkaisuus
- Mustasukkaisuus on kärsimystä, joka on seurausta siitä, että tavoiteltu kohde on paitsi omassa myös toisen hallussa.
- Sääli
- Sääli on kärsimystä, joka on seurausta lähimmäistä kohdanneesta ansaitsemattomasta onnettomuudesta.
- Ahdistus
- Ahdistus on kärsimystä joka painaa.
- Suru
- Suru on kärsimystä, joka on seurausta rakastetun katkerasta kuolemasta.
- Murhe
- Murhe on kyynelehtivää kärsimystä.
- Hätä
- Hätä on raskasta kärsimystä.
- Piina
- Piina on kiduttavaa kärsimystä.
- Valitus
- Murhe on kärsimystä, johon liittyy vaikeroiminen.
- Alakuloisuus
- Alakuloisuus on kärsimystä, johon liittyy murheiden hautominen.
- Vaiva
- Vaiva on pitkäaikaista kärsimystä.
- Epätoivo
- Epätoivo on kärsimystä ilman toivoa sen loppumisesta.
Pelko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laiskuus
- Laiskuus on odottavan vaivan pelkoa.
- Häpeä
- Häpeä on pelkoa, joka aiheuttaa punastumista.
- Kauhu
- Kauhu on lamaannuttavaa pelkoa, joka aiheuttaa kalpeutta, vapinaa ja hampaiden kalinaa.
- Pelokkuus
- Pelokkuus on lähestyvän pahan pelkoa.
- Järkytys
- Järkytys on pelkoa, joka järkyttää henkistä tasapainoa.
- Pelkuruus
- Pelkuruus on pelkoa, joka kulkee kauhun mukana kuin sen kumppani.
- Hämmennys
- Hämmennys on pelkoa, joka sekoittaa ajatukset.
- Kammo
- Kammo on pitkäkestoista pelkoa.
Halu tai himo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suuttumus
- Suuttumus on halua rangaista jotakuta, joka on loukannut itseä ansaitsemattomasti.
- Kiukku
- Kiukku on suuttumusta, joka puhkeaa yht'äkkiä.
- Viha
- Viha on pitkäkestoista suuttumusta.
- Vihamielisyys
- Vihamielisyys on suuttumusta, joka odottaa tilaisuutta kostaa.
- Katkeruus
- Katkeruus on suuttumusta, joka on syvällä sydämessä ja sielussa.
- Puute
- Puute on halua, joka ei tyydyty koskaan.
- Kaipaus
- Kaipaus on halua, joka suuntautuu johonkin joka ei ole läsnä.
Nautinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pahantahtoisuus
- Pahantahtoisuus tai vahingonilo on nautintoa, joka on seurausta lähimmäisen epäonnesta, josta ei ole hyötyä itselle.
- Mielihyvä
- Mielihyvä on nautintoa, joka viehättää sielua.
- Pöyhkeily
- Pöyhkeily tai ylpeily on nautintoa, joka osoitetaan ulkoisessa käytöksessä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Cicero: Keskusteluja Tusculumissa. ((Tusculanae disputationes) Latinan kielestä suomentanut sekä selityksillä ja nimihakemistolla varustanut Veli-Matti Rissanen. Esipuhe Juha Sihvola) Turku: Faros-kustannus Oy, 2009. ISBN 978-952-5710-08-3
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Knuuttila, Simo: Emotions in Ancient and Medieval Philosophy, s. 51-52. Oxford University Press, 2006. ISBN 019920411X Teoksen verkkoversio.
- ↑ Andronikos: ”Passioista I”. Stoicorum Veterum Fragmenta 3.391.
- ↑ Stobaios, 2.90.7-2.92.17. Stoicorum Veterum Fragmenta 3.394.
- ↑ a b Cicero: Keskusteluja Tusculumissa (Tusculanae disputationes) IV.11-22.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Garrett, Jan: The Passions according to the Classical Stoa (englanniksi)
- Garrett, Jan: Values in Classical Stoicism (englanniksi)
- Kelly, Dave (toim.): The Primary Passions (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)