Krunnien saaristo
Krunnien saaristo | |
---|---|
Maantiede | |
Sijainti | |
Merialue | Perämeri |
Saaria yht. | 14 |
Suurin saari | Ulkokrunni |
Muita saaria |
Isokivenletto, Kraasukka, Kraasukanletto, Maakrunni, Paska-Kraasukka, Pohjanletto, Raiska, Ristikari, Rytikari, Tasasenletto, Tyni, Törö, Vatunginletto |
Pinta-ala | 4579 ha km² |
Valtio | |
Valtio | Suomi |
Maakunta | Pohjois-Pohjanmaa |
Väestö | |
Väkiluku | asumaton |
Krunnien saaristo sijaitsee Perämerellä Iin edustalla. Se muodostuu Maakrunnin ja Ulkokrunnin saarista sekä niitä ympäröivistä pienemmistä saarista. Saariston lähimmät saaret ovat 11 kilometrin, kaukaisimmat 21 kilometrin päässä rannikolta.
Saaristo kuuluu Krunnien luonnonsuojelualueeseen, joka on yksityinen Maakrunni-säätiön hallinnoima suojelualue. Saaret rauhoitettiin virallisesti vuonna 1956, mutta ne ovat olleet epävirallisesti rauhoitusalueena vuodesta 1937 saakka.
Krunnien suojelualueeseen kuuluvat saaret ovat pääosan vuodesta maihinnousukiellossa. Saariston halki johtaa Oulun ja Kemin välinen 10 metrin laivaväylä.
Saaret
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Krunnien saaristo jakaantuu neljään osaan. Pääsaari Ulkokrunni ja sitä ympäröivät pikkusaaret sijaitsevat lännessä. Ulkokrunnista kolmisen kilometriä pohjoiseen sijaitsee Pohjanletto-niminen kolmen pienen saaren ryhmä. Idässä sijaitsee saariston toiseksi suurin saari Maakrunni sekä Ristikari. Etelässä ovat Kraasukka, Paska-Kraasukka ja Tasasenletto.
Saariston läntisin saari, pääsaari Ulkokrunni on toiminut pitkään luotsiasemapaikkana. Saaren itäisimmässä kärjessä sijaitsee vuonna 1874 valmistunut F. W. Lüchoun suunnittelema 29,6 metriä korkea Ulkokrunnin pooki.[1] Pooki korvasi 1841 samaan paikkaan rakennetun 9,6 metrin korkuisen rakennelman jota oli pystytetty apumittauspisteeksi Struven ketjun meridianimittaukseen.[2] Saaren vanha luotsiasema toimii nykyisin Oulun yliopiston Perämeren tutkimusaseman tiloina.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Väylien varsilta: Ulkokrunnin pooki helsinki.fi. Viitattu 17.06.2007.
- ↑ Seppo Laurell: Suomen majakat Gummerus 1999 ISBN 952-5180-21-2