Pascual Duarten perhe

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pascual Duarten perhe
La familia de Pascual Duarte
Alkuperäisteos
Kirjailija Camilo José Cela
Kieli espanja
Genre romaani
Kustantaja Ediciones Aldecoa, S.A.
Julkaistu 1942
Suomennos
Suomentaja Pirkko-Merja Lounavaara
Kustantaja Otava
Julkaistu 1973
Ulkoasu sid.
Sivumäärä 152 sivua
ISBN 951-1-01118-9
Suomentaja: Erkki Kirjalainen
Kansitaiteilija: Juha S. Kalliolahti
Kustantaja: Otava
Julkaistu 1990
Sivumäärä 160 sivua
ISBN 951-1-11276-7
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Pascual Duarten perhe (La familia de Pascual Duarte) on Camilo José Celan romaani. Kirjan on julkaissut Otava vuonna 1973 Pirkko-Merja Lounavaaran suomentamana ja vuonna 1990 Erkki Kirjalaisen suomentamana.

Erkki Kirjalaisen suomennoksen kansi vuodelta 1990.

Teos on Celan esikoisteos. Ristiriitaisen sisällön vuoksi kirja kiellettiin Espanjassa, ja se ilmestyi Argentiinassa. Se sai vuonna 1946 vihdoin julkaisuluvan Espanjassa, kustantajana Zodíaco.[1]

Celan kaikenlaista kauhua ja hirveyksiä sisältävät teksti edustaa tremendismoksi nimitettyä tyyliä, jonka se aloitti.[1] Inhorealistinen teos pyrki sokeeraamaan. Se on käännetyin espanjalainen teos Don Quijoten jälkeen. Lukijoiden kiinnostusta lisäsi, että teos joutui sensuurin kynsiin.[2]

Päähenkilö Pascual on paitsi rikollinen, samalla myös ympäristönsä uhri. Perhetausta on sekava, vanhemmat alkoholisteja. Teoksella on ollut suuri vaikutus espanjalaiseen kirjallisuuteen. Kirja herättää avoimeksi jäävän kysymyksen Pascualista: "Kenen syy? Pascualin? Yhteiskunnan?"[1]

Tarinan kuvitteellinen "puhtaaksikirjoittaja" kertoo alkusanoissaan löytäneensä käsikirjoituksen vuonna 1939 eräästä apteekista. Koska alkuperäisteksti oli ollut lukukelvotonta, arkit numeroimattomia ja sekaisin, hän oli muokannut tekstiä kunnes päätti ojentaa sen lukijalle. Hän huomauttaa, että teksti ei ole hänen laatimaansa, mutta "[j]oissakin liian karkeissa kohdissa olen katsonut parhaaksi käyttää saksia ja ilmaista asiat lyhyemmin".[3][1]

Kirjassa on myös Celan alkusanat, joissa hän kuvaa kirjan monivaiheista syntyprosessia tekstin poistoineen ja palauttamisineen. Teoksensa kääntäjille hän antaa vapaat kädet: "Käännökset täytynee hyväksyä sellaisinaan, paitsi jos kääntäjät tästedes noudattavat nyt julkaistavaa tekstiä, mistä heitä sopii pelkästään kiittää."[4]

Ricardo Franco on ohjannut kirjan pohjalta elokuvan Pascual Duarte (1975), joka ei kuitenkaan kulje minä-muodossa, kuten kirja.[1]

  1. a b c d e Petri Liukkonen: Books and writers Authors' Calendar. 2008. Viitattu 21.8.2017. (englanniksi)
  2. Antero Tiittula, Espanjalaisen kaunokirjallisuuden suomennoskentän rakentuminen vuosina 1945–2015, s. 70, pro gradu, Helsingin yliopisto 2018
  3. Cela, s. 11–12, sitaatin suom. Erkki Kirjalainen.
  4. Cela, s. 8