Partio Ruotsissa

Ruotsin partiotoiminnan aloitti Ebbe Lieberath, joka käännettyään teoksen Scouting for Boys (suomeksi Partiopojan kirja) perusti partiolippukunnan Riddarpojkarna Göteborgiin vuonna 1910. Nykyään Scouterna on se Ruotsin järjestö, joka kuuluu partiolaisten maailmanjärjestöihin World Organization of the Scout Movement (WOSM) ja World Association of Girl Guides and Girl Scouts (WAGGGS). Ruotsissa on noin 70 000 partiolaista.

Historia

Partiolaisia virallisissa partioasuissa Uddevallan rautatieaseman edessä, kuva vuodelta 1912.

Ebbe Lieberath – Ruotsin partioliikkeen uranuurtaja.

Robert Baden-Powell perusti partioliikkeen Englannissa, ja se aloitti toimintansa vuonna 1907. Baden-Powell julkaisi vuonna 1908 käsikirjan, Scouting for Boys, ja partioliike levisi nopeasti, jopa muihin maihin. KFUM:n (Ruotsin NMKY) matkasihteeri Emil Winqvist sai tietää kirjasta Scouting for Boys (Partiopojan kirja) vuonna 1908 ja toteutti pienimuotoisen partioleirin Spångassa, minkä jälkeen useat KFUM-yhdistykset aloittivat partiotoiminnan samana vuonna. Kirjailija Gustaf Hellström, tuolloinen Dagens Nyheter -lehden Lontoon kirjeenvaihtaja, kirjoitti syksyn 1909 ja kevään 1910 aikana useita huomattavia artikkeleita partiosta, jotka johtivat vilkkaaseen keskusteluun ja innoittivat monia osallistumaan partioon. Hellström kääntyi muun muassa heti ruotsalaisten nuorten puoleen artikkelillaan Almanack för ungdom -lehdessä. Artikkelissa olleet kuvat lienevät ensimmäiset partiolaisista otetut valokuvat, jotka julkaistiin Ruotsissa. Näin keskustelut partioliikkeen alullepanemisesta pääsivät vauhtiin Ruotsissa. Hellström toivoi tunnustuksetonta partioliikettä ilman sotilaallisia piirteitä, mikä oli melko kiisteltyä alkuaikoina. Huhtikuussa 1910 Emil Winqvist mainitsi ensimmäistä kertaa partioliikkeen KFUM:n liittolehdessä. Jopa yksityiset tulisielut pääsivät idean kanssa kosketuksiin vuodesta 1908 lähtien englantilaisen median kautta ja alkoivat kokeilla partiota ympäri Ruotsia. Ruotsin partioliike sai kuitenkin toden teolla alkunsa liikunnanopettaja Ebbe Lieberathin löydettyä Scouting for Boys -kirjan (Partiopojan kirja) vuonna 1909 ja myöhemmin käännettyä sen. Hän perusti Riddarpojkarna-partiolippukunnan Göteborgiin tammikuussa 1910 ja johti toimintaa monen vuoden ajan. Ruotsalainen partiotoiminta, kuten kansainvälinenkin, kohdistui aluksi ainoastaan pojille. Kaksi vuotta myöhemmin esiteltiin tyttöpartio Ruotsissa, erityisesti KFUK-yhdistysten sisällä.

Ruotsin ensimmäinen partioliitto perustettiin 1911 pojille ja vuonna 1913 vastaavanlainen tytöille. Tuon ajan Ruotsissa raittius- ja herätysliikkeet olivat suuria, minkä takia oli suhteellisen luonnollista, että nämä jo olemassa olevat nuorisoliikkeet, kuten Nykterhetsrörelsen (Ruotsin raittiusliike) ja KFUK/KFUM (Ruotsin NNKY/NMKY), ottivat partion luonnollisena osana ohjelmiinsa. Monia uusia järjestöjä perustettiin ratkaisuksi partion lisääntyvään suosioon. Vuosina 1959–1961 Ruotsin partiotoiminnassa kulki yhdistämisten aalto sukupuolittain jaoteltujen liittojen läpi, mikä johti siihen, että syntyi viisi sukupuolet yhdistävää liittoa, jotka nykypäivänä muodostavat Svenska Scoutrådetin (Ruotsin partiolaiset ennen Scouterna-nimitystä).

Partioliike sai jalansijaa Ruotsissa vuodesta 1909 Ebbe Lieberathin ansiosta, ja 1912 perustettiin Sveriges scoutförbund puheenjohtajanaan Lieberath. Emmy Grén-Brobergista tuli vuonna 1913 tytöille suunnatun Sveriges Flickors Scoutförbundin ensimmäinen johtaja. Nämä kaksi liittoa yhdistyivät vuonna 1961 uudeksi järjestöksi, Svenska Scoutförbundetiksi. Ruotsissa toimi jo varhain yhteinen yhteistyöelin poika- ja tyttöpartiolle. Kun tyttö- ja poikapartiot olivat yhdistyneet, perustettiin vuonna 1968 Svenska Scoutunionen, joka 1982 vaihtoi nimensä Svenska Scoutrådetiksi. Ruotsalainen partioliike on ollut jäsenenä partiolaisten maailmanjärjestöissä WOSM:ssa ja WAGGGS:ssa vuodesta 1922.

Järjestö

Scouterna

Scouterna on Ruotsin kansallisen partioliikkeen kattojärjestö. Valtakunnallinen järjestö perustettiin 1. tammikuuta 2012. Scouterna-järjestö on jäsenenä partiolaisten kummassakin maailmanjärjestössä eli WAGGGS:ssa ja WOSM:ssa. Scouterna-järjestön nykyinen pääsihteeri on Katarina Hedberg.

Scouterna koostuu osittain partiolippukunnista, jotka aiemmin kuuluivat Svenska Scoutförbundetiin, KFUK-KFUM:s Scoutförbundeihin ja Frälsningsarméns scoutförbundiin (Ruotsin Pelastusarmeijan partiolaiset), sekä osittain aiemmasta valtakunnallisesta järjestöstä Svenska Scoutrådetista. Valtakunnallinen järjestö vastaa koko partioliikkeen kehittämisestä Ruotsissa sekä tarjoaa tukirakenteen niille partiolippukunnille, jotka aiemmin kuuluivat Svenska Scoutförbundetiin, KFUK-KFUM:s Scoutförbundeihin ja Frälsningsarméns scoutförbundiin. Tukirakenne merkitsee muun muassa, että valtakunnallisella järjestöllä on ympäri maata palkattuna neuvojia, jotka tukevat paikallista toimintaa. Kaksi muuta liittoa, Nykterhetsrörelsens scoutförbund ja SMU Scout (jota elokuun 2013 alusta lähtien on kutsuttu equmeniascoutiksi,) päättivät yhdessä EFS Scoutin kanssa, joka aiemmin toimi KFUK-KFUM:s Scoutförbundien alaisena, muodostaa niin sanotut yhteistyöjärjestöt. Lippukunnat, jotka ovat jonkun yhteistyöjärjestön jäseniä, ovat myös Scouterna-järjestön jäseniä, mutta niiden paikallisesta tuesta vastaa oma yhteistyöjärjestö.

Yhteistyöjärjestöjä:

• equmeniascout, entinen SMU Scout (11 000 jäsentä)
• Nykterhetsrörelsens scoutförbund (6 000 jäsentä)
• EFS Scout (2 000 jäsentä)

Partiopiiri

Partiopiiri kattaa tietyn alueen, jossa on joukko partiolippukuntia. Partiopiirin sisällä lippukunnat tekevät yhteistyötä muun muassa johtajakoulutukseen, partioleireihin ja muihin kursseihin ja järjestelyihin liittyen. Partiopiiriä johtaa hallitus, joka valitaan jokavuotisessa piirikokouksessa. Sinne on jokaisella partiolippukunnalla oikeus lähettää valtuutettuja, joiden lukumäärä määräytyy partiolippukunnan jäsenten määrän mukaan. Piirikokouksessa päätetään, mitä piirissä tapahtuu ennen seuraavaa piirikokousta.

Partiolippukunta

Paikallista yhdistystä, joka järjestää partiotoimintaa, kutsutaan partiolippukunnaksi. Lippukunta koostuu tavallisesti kolmesta viiteen ikäryhmästä, joita kutsutaan osastoiksi. Jokaisessa osastossa on yksi tai useampia vartioita, joissa on viidestä kahdeksaan partiolaista. Osallistujien iästä riippuen vartioilla on melko suuri vapaus suunnitella itse omat aktiviteettinsa (ohjelmat) oman mielenkiintonsa perusteella, kuitenkin partiomenetelmän (sisältäen mm. partion arvot, partiolupauksen ja partioihanteet) rajoissa. Ruotsissa on tavallista, että pojat ja tytöt ovat samoissa ryhmissä kaikilla tasoilla, kun taas kansainvälisesti on edelleen niin, että pojat ja tytöt erotetaan joko vartio-, osasto- tai lippukunta-asteella. Joillakin mailla on jopa erilliset partioliitot pojille ja tytöille.

Vartio

Partiolaiset toimivat osastojen sisällä useimmiten vartioissa eli pienemmissä ryhmissä, joissa on noin 5–8 henkilöä. Vartiossa partiolainen saa mahdollisuuden kokeilla erilaisia rooleja ja oppii tuntemaan itsensä ja ominaisuutensa paremmin; vartiossa kaikki saavat huomiota. Vartiojärjestelmä on yksi partiomenetelmän osista. On yleistä, että vartion nimi on sukua muiden vartioiden nimille ja että yhteisenä teemana on osaston nimi. Osaston nimi voi olla esimerkiksi Djungeldjuren (suomeksi Viidakon eläimet), jolloin vartiot voivat olla nimeltään esimerkiksi Elefanterna (Elefantit), Tigrarna (Tiikerit), Aporna (Apinat) ja Flodhästarna (Virtahevot). Vartiolla on usein huuto, jolla on sama teema kuin nimellä.

Ansiomerkit ja kunnianosoitukset

Partiolaisilla on pitkä perinne jakaa ansiomerkkejä erityisistä panoksista tai saavutuksista partioliikkeen sisällä. Ansiomerkit ja kunnianosoitukset ovat yksi tapa kiittää ja antaa tunnustusta henkilöille, jotka ovat tehneet ansiokkaita suorituksia partion eteen ja partioliikkeen sisällä.

Bronsvargen

Maailmantasolla on olemassa vain yksi ansiomerkki, Bronsvargen, jota WOSM jakaa. Bronsvargen-merkki otettiin käyttöön Partiolaisten maailmankokouksessa Tukholmassa vuonna 1935. Bronsvargen jaetaan Partiolaisten maailmankomitean päätöksestä.

Scouterna-järjestön ansiomerkit

Ruotsalaisella partioliikkeellä, kuten useimmilla kansallisilla partiojärjestöillä, on oma ansiomerkkijärjestelmänsä.

Silvervargen

Korkein Ruotsin partion ansiomerkki on Silvervargen.

Gustaf Adolfs-märket

Toiseksi korkein Ruotsin partion ansiomerkki on Gustaf Adolfs-märket, josta käytetään usein lyhennettä GA-märket. GA-märket otettiin käyttöön 1947 silloin juuri edesmenneen Prinssi Kustaa Aadolfin kunniaksi.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Partio Ruotsissa Wikimedia Commonsissa