Parranvaha
(Ohjattu sivulta Parravaha)
Parranvaha (myös Parravaha[1]) on siirtolohkare ja luonnonmuistomerkkinä rauhoitettu rajakivi Marttilan, Pöytyän ja Loimaan rajalla. Entisistä kunnista siihen ovat rajautuneet nykyään Loimaaseen kuuluva Mellilä ja nykyään Pöytyään kuuluva Karinainen.[2][3][4]
Kivi sijaitsee Säkylän–Mellilän harjujaksolla Huovintien historiallisen tien varrella ja sen luona yhdistyvät nykyään Loimaaseen kuuluvan Mellilän Isoperän, Pöytyän Kaulanperän, nykyään Pöytyään kuuluvan Karinaisten Kyrön sekä Marttilan Siutilan kylien alueet.[3][5][6]
Lähellä Parranvahan rajakiveä Marttilan kunnan alueella toimi vuosina 1944–1966 Kosken Tl kunnan kanssa yhteinen Parravahan kansakoulu.[6][7][8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kulttuurikasvatussuunnitelma (pdf) (s. 41) 2016. Loimaan kaupunki. Arkistoitu 2.2.2017. Viitattu 23.1.2017.
- ↑ Parranvaha Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 22.1.2017.
- ↑ a b Mellilän nähtävyydet Mellilä - Maailman makein. Mellilän kyläyhdistys. Viitattu 22.1.2017.
- ↑ Suominen, Olli: Kosken seudun luonnonsuojelukohteet. Teoksessa: Suominen, Olli: Kosken seudun luonto, s. 62-64. [Koski Tl]: [Kosken T.l. kunta], 1989. Julkaisun verkkoversio Ympäristöhallinnon sivuilla (viitattu 23.1.2017).}
- ↑ Haaki, Jenni: Maa-ainesluvat ja -lausunnot sekä lupakohteiden geologinen sijoittuminen Alastaron ja Mellilän kunnissa 1990-2003. (Pro gradu -tutkielma) Turku: Turun yliopisto, Geologian laitos, 2003. Opinnäytteen verkkoversio Varsinais-Suomen liiton sivuilla (pdf) (viitattu 22.1.2017). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Peruskartta 1:20 000. 2022 09 Rahkio. Maanmittaushallitus, 1963. Kartan verkkoversio Maanmittauslaitoksen vanhat painetut kartat -palvelussa (jpg) (viitattu 22.1.2017)
- ↑ Mäkinen, Kalervo: Horristen koulu 50 vuotta 1949–1999. Tarvas. Kotiseutulehti, 1999, nro 2, s. 1. Tarvasjoen kunta ja Seurakunta. lehden verkkoversio. (pdf) Viitattu 23.1.2017.
- ↑ Tapio Tuominen & Risto Honkala: Hongiston koulun historiikki (pdf) Kosken Tl Kuvahistoriaa. Arkistoitu 16.4.2016. Viitattu 23.1.2017.
