Parnavazianit
Parnavazianit (georg. ფარნავაზიანები, Parnavazianebi) tai parnabazidit olivat georgialaisen historiallisen perimätiedon mukaan Kartlin eli Iberian ensimmäinen georgialainen kuningasdynastia. Heidän valtakautensa kesti, epäyhtenäisesti, 200-luvulta eaa. 100-luvulle jaa. Miespuolisen päälinjan kerrotaan sammuneen jo varhain, joten dynastia jatkui naissukulinjan kautta. 100-luvun loppuun mennessä parnavazianien hallituskausi päättyi ja Iberian kruunu siirtyi Aršakiani-dynastialle.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaiskeskiaikaisen georgialaisen kronikan Georgian kuninkaiden elämä mukaan dynastia sai alkunsa Parnavaz I:stä, Iberian monarkian perustajasta, joka syrjäytti Azon, jonka Aleksanteri Suuri oli kronikan mukaan jättänyt hallitsemaan maata. Parnavazin tarina on kyllästetty legendaarisella kuvastolla ja symboliikalla, eikä hänestä kerrota ei-georgialaisissa lähteissä. Ei ole varmaa osoitusta siitä, että hän olisi ollut ensimmäinen georgialainen kuningas. Dynastian nimi Parnavaziani ("Parnavazista", "Parnavazin mukaan nimetty"), jonka varhaiset armenialaiset historialliset teokset mainitsevat muodoissa Parnawazean (Faustus 5.15; 400-luku) ja Parazean (Armenian historia 14; luultavasti 400-luvun alusta), osoittaa, että Parnavaz-niminen kuningas ymmärrettiin georgialaisen dynastian perustajaksi. Vaikuttaa uskottavalta, että historiallisten tietojen kadotessa todellinen Parnavaz "sai legendaarisen julkisivun" ja nousi esikristillisen monarkin prototyypiksi georgialaisissa vuosikirjoissa.[1]
Vaikka Aleksanteri Suuren retki Georgiaan onkin täysin fiktiivinen tapahtuma, georgialaisista ja antiikin aikaisista lähteistä voidaan päätellä, että Iberian kuninkailla oli läheiset suhteet seleukidien valtakuntaan. Se oli Aleksanterin lyhytikäisen valtakunnan Syyriaan keskittynyt hellenistinen seuraaja, jonka ylivallan iberialaiset ajoittain tunnustivat. He todennäköisesti auttoivat herrojaan, kuten professori Cyril Toumanoff on ehdottanut, pitämään kurissa viereisen Armenian kuningaskunnan orontidi-dynastian kuninkaita.[2]
Toumanoff olettaa Parnavazin hallinneen vuosina 299–234 eaa.[3] Hänen poikansa Saurmagin (hallitsi 234–159 eaa.) kerrotaan kuolleen ilman miespuolista perillistä, ja dynastia jatkui naissukulinjassa, kun Saurmagin tytär meni naimisiin Nebrotiani-dynastian Mirian I:n kanssa (hallitsi 159–109 eaa.). Nebrotianien (georg. ნებროთიანი) eli nimrodidien nimi tarkoittaa "Nimrodin rotua" eikä se ole dynastinen nimi, vaan keskiaikaisten georgialaisten kirjoittajien muinaisista iranilaisista käyttämä termi. Niinpä kronikoissa dynastiaa, tosin vain naissukulinjassa, kutsutaan edelleen nimellä Parnavaziani (Toumanoff on ehdottanut termiä "toinen parnabazidi-dynastia").
Armenialaisen artašidi-dynastian paikallinen haara syrjäytti vallasta parnavazianit eli Mirianin pojan Parnadžomin (hallitsi 109–90 eaa.). He hallitsivat Iberiaa vuosina 90–30 eaa., kunnes parnavazianit onnistuivat saamaan kruununsa takaisin. Siihen mennessä Etelä-Kaukasia oli joutunut Rooman hegemonian alle. Iberia kuitenkin erkani Rooman hallinnasta ensimmäisen vuosisadan eaa. viimeisellä vuosikymmenellä ja nousi aiempaa voimakkaammaksi valtioksi ensimmäisellä vuosisadalla jaa. Parsman I (hallitsi 1–58) sekaantui innokkaasti Armenian sisäisiin asioihin. Maa oli joutunut Rooman ja Parthian väliseksi kiistakapulaksi, ja hän asetti veljensä Mithridateen (hallitsi 35–51) sen valtaistuimelle. Vuonna 51 Parsman kuitenkin yllytti poikansa Rhadamistuksen syrjäyttämään Mithridateen ja nousemaan Armenian kuninkaaksi, mutta Rhadamistus karkotettiin uudesta kuningaskunnastaan jo vuonna 55.[4] Parsmanin seuraaja Mirdat I (58–106) solmi liiton Rooman kanssa puolustaakseen Iberian rajoja alaanien, pohjoisessa asuvien paimentolaisten hyökkäyksiltä. Iberian pääkaupungista Mtskhetasta löydetty kivikaiverrus kutsuu Mirdatia "caesareiden ystäväksi" ja "Roomaa rakastavien iberialaisten" kuninkaaksi. Vuonna 75 Rooman keisari Vespasianus auttoi Iberian kuningasta linnoittamaan Armazin kaupungin akropoliin.[5]
Kun Parthian arsakidien perilliset olivat saaneet Armenian valtaansa toisella vuosisadalla, heidän sukuhaaransa korvasi Parnavaziani-dynastian Iberiassa. Georgialaisten kronikoiden mukaan se tapahtui, kun aateliset aloittivat kapinan kuningas Amazasp II:sta (hallitsi 185–189) vastaan ja syrjäyttivät ja surmasivat hänet Armenian kuninkaan avustuksella. Tämä kuningas oli luultavasti Vologases II (hallitsi 180–191), jonka kerrotaan olleen naimisissa Amazaspin sisaren kanssa. Vologases nosti poikansa, Amazaspin sisarenpojan Rev I:n (hallitsi 189–216) Iberian valtaistuimelle aloittaen paikallisen arsakididynastian valtakauden Iberiassa.
Iberian Parnavaziani-kuninkaat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Parnavazianit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Parnavaz I, 299–234 eaa.
- Saurmag I (poika), 234–159 eaa.
Nebrotianit eli toinen Parnavaziani-dynastia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mirian I (vävy ja adoptiopoika), 159–109 eaa.
- Parnadžom (poika), 109–90 eaa.
- Mirian II (poika), 30–20 eaa.
- Aršak II (poika), 20 eaa.–1 jaa.
Kolmas Parnavaziani-dynastia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Parsman I, 1–58
- Mirdat I, 58–106
- Amazasp I (poika), 106–116
- Parsman II (poika), 116–132
- Ghadam (poika), 132–135
- Parsman III (poika), 135–185
- Amazasp II (poika), 185–189
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suny, Ronald Grigor: The Making of the Georgian Nation: 2nd edition. Indiana University Press, 1994. ISBN 0253209153
- Rapp, Stephen H.: Studies In Medieval Georgian Historiography: Early Texts And Eurasian Contexts. Peeters Bvba, 2003. ISBN 90-429-1318-5
- Toumanoff, Cyril: Studies in Christian Caucasian History. Georgetown University Press, 1963.
- Melikišvili, Giorgi ja Lordkipanidze, Otar: Очерки истории Грузии: Грузия с древнейших времен до IV в.н.э., vol. 1: 1989. Metsniereba. ISBN 5-520-00498-6