Papuan konflikti
| Papuan konflikti | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Uuden-Guinean saari, jossa Indonesialle kuuluva osa vihreällä.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
|
? | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
? |
ehkä 100 000[1] | ||||||
Papuan konflikti on hallituksen ja alueen itsenäisyyttä tai liittoa Papua-Uuden-Guinean kanssa ajavien liikkeiden välinen konflikti Indonesiaan kuuluvassa Länsi-Uudessa-Guineassa. Alueelle on sittemmin annettu jonkinasteinen autonomia, mutta sen käytännön toteutus ei ole onnistunut. Alue on lisäksi vuonna 2001 jaettu kahteen provinssiin, joissa molemmissa alkuperäiset papualaiset muodostavat joidenkin arvioiden mukaan enää alle puolet väestöstä massiivisen maahanmuuton seurauksena.[2]
Osapuolet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Indonesian armeijalla on Länsi-Papuassa itsenäisten lähteiden mukaan noin 15 000 sotilasta. Indonesian armeijan ohella alueella toimii myös puolisotilaallinen Barisan Merah Putih -järjestö, jolla on noin 18 000 sotilasta. Kapinallisliikkeistä suurin on Vapaan Papuan liike eli OPM (Organisasi Papua Merdeka). Toinen aseellisia joukkoja sisältävä järjestö on Satgas Papua. Indonesian armeijan pääasiallisiin varustajiin kuuluvat Iso-Britannia, Yhdysvallat, Saksa, Ranska ja Venäjä, sekä joukko muita maita. Euroopan unionin asettama aseidenvientikielto raukesi vuonna 2000, eikä sitä ole uusittu. Kapinalliset taistelevat lähinnä perinteisin jousin ja nuolin, sekä armeijalta varastetuin käsiasein. Aseita myös salakuljetetaan Papua-Uuden-Guinean puolelta.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisen maailmansodan jälkeen Indonesiassa alkoi itsenäisyyssota ja siirtomaavalta Alankomaat menetti asemansa suuressa osassa maata. Sen hallintaan jäi kuitenkin Uuden-Guinean länsiosa eli nykyinen Länsi-Papua, jota se ei halunnut luovuttaa suoraan Indonesialle. Se hyväksyi kuitenkin Indonesian väliaikaisen hallinnon tarkkailussa vuonna 1963, sillä ehdolla, että alueen tulevaisuudesta järjestettäisiin vuonna 1969 YK:n valvoma äänestys. Ennen äänestystä väliaikainen hallinto kukisti väkivaltaisesti kaikki itsenäisyyttä tukevat mielenilmaukset.[2] Äänestyksessä alueen 1 025 edustajaa puolsivat yksimielisesti Indonesiaan liittymistä. Edustajat oli kuitenkin valinnut Indonesia, eivätkä useimmat heistä edes puhuneet indonesiaa, jolla heidät ohjeistettiin puhumaan paikalliselle yleisölle.[3] Edustajat olivat myös jatkuvassa Indonesian armeijan tarkkailussa. Suuri osa alueen asukkaista oli täysin tietämättömiä tapahtumista.[2]
Konflikti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Länsi-Papuan itsenäisyyttä on 1960-luvulta lähtien ajanut OPM.[3] Vuonna 1971 OPM julisti perustaneensa kumouksellisen hallituksen[2] ja sen iskut kiihtyivät 1970-luvun aikana[3]. Kohteina olivat etenkin kaivokset, palmuviljelmät ja hakkuuyhtiöt. Indonesian armeija vastasi pommituksilla ja maajoukkojen hyökkäyksillä. Pommituksissa käytettiin myös napalmia. Indonesian joukot ovat suorittaneet teloituksia ilman oikeuden tuomioita, sekä syyllistyneet kidutukseen.[2] Toisaalta OPM:n joukot ovat esimerkiksi ottaneet panttivankeja ja vuonna 1997 panttivangeiksi otetusta 11 vangista OPM:n joukot tappoivat kaksi kun Indonesian joukot yrittivät vapauttaa näitä[3]. Vuonna 2000 Indonesian armeija hajotti väkivaltaisesti itsenäisyyttä vaatineen kongressin ja vuonna 2001 armeijan erikoisjoukot tappoivat yhden tunnetuimmista itsenäisyysjohtajista Theys Eluayn[2]. Vuonna 2009 turvallisuusjoukot ampuivat yhdeksää mielenosoittajaa yhden turvallisuusjoukkojen edustajan haavoittuessa nuolesta[4].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Indonesia - West Papua (Irian Jaya) (1969 - first combat deaths) Armed Conflicts Report. Arkistoitu 12.2.2009. Viitattu 5.5.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Papuans Minority Rights Group International. Arkistoitu 16.1.2015. Viitattu 5.5.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d John Pike: Free Papua Movement fas.org. Viitattu 5.5.2011. (englanniksi)
- ↑ Pre-Election Human Rights Report westpapua.ca. Viitattu 5.5.2011. (englanniksi)