Paneurooppalainen piknikki
Paneurooppalainen piknikki oli Itävallan ja Unkarin välisellä rajalla Sopronin kaupungin lähellä 19. elokuuta 1989 pidetty mielenosoitus rauhan ja vapaan liikkumisen puolesta.
Maiden yhteisesti hyväksymänä symbolisena rauhaneleenä Sankt Margarethen im Burgenlandin (Itävallassa) ja Sopronkőhidan (Unkarissa) välisen tien sulkeva raja avattiin kolmeksi tunniksi. 27. heinäkuuta 1989 Itävallan ulkoministeri Alois Mock ja hänen unkarilainen virkaveljensä Gyula Horn olivat yhdessä murtautuneet raja-aidan läpi korostaakseen Unkarin 2. toukokuuta 1989 tekemää päätöstä purkaa rajalla olleet valvontajärjestelmät.
Yli 600 itäsaksalaista käytti tilaisuutta kulkea Rautaesirippuun syntyneen aukon läpi ja paeta länteen. Tilaisuuden järjestäjät olivat jakaneet mainoksia tiedottaakseen asiasta. Kasvavasta väkimäärästä ja saamistaan käskyistä huolimatta unkarilaiset rajavartijat pysyivät rauhallisina eivätkä ampuneet rajan yli pyrkineitä.
Hieman kauempana tuhansia itäsaksalaisia odotti vuoroaan, mutta he eivät uskoneet, että raja tultaisiin avaamaan. Rajan ylittäneiden määrä jäi muutamaan sataan. Seuraavina päivinä Unkari lisäsi rajavartijoiden määrää, ja vain muutamia ihmisiä pääsi rajan yli. 11. syyskuuta 1989 pääministeri Miklós Némethin päätöksellä Unkari lopulta avasi rajansa pysyvästi Saksan demokraattisen tasavallan kansalaisille.
Piknikkiä pidetään merkittävänä tapahtumana ketjussa, joka lopulta johti Saksan jälleenyhdistymiseen. Muistotapahtumaa paikalla vietetään vuosittain 19. elokuuta.
Tapahtuman järjestivät Unkarin oppositiopuolueen Demokraattisen foorumin jäsenet yhdessä kansainvälisen Paneurooppa-liikkeen kanssa. Tapahtumaan osallistuivat Paneurooppa-liikkeen puheenjohtaja Otto von Habsburg, Unkarin ulkoministeri Gyula Horn ja Unkarin järjestelmämuutoksessa vaikuttanut reformikommunisti Imre Pozsgay. Paneurooppa-liikkeen apulaispääsihteeri Walburga Habsburg Douglas toimi piikkilangan leikkaajana ja avasi rajan.
Erich Honecker kuvasi tapahtumaa Daily Mirror -lehdelle seuraavasti:
- ”…Habsburg jakoi esitteitä aivan Puolan rajan tuntumassa, kutsuen itäsaksalaisia lomanviettäjiä piknikille. Kun he saapuivat, heille annettiin lahjoja, ruokaa ja Saksan markkoja, ennen kuin heidät houkuteltiin muuttamaan länteen…”
