Panembahan Krapyak

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Panembahan Krapyak (myös Krabyak) oli Mataramin valtakunnan hallitsija vuodesta 1601 kuolemaansa 1613 asti. Hänen isänsä oli Mataramin hallitsija Senapati.[1]

Panembahan Krabyakin valtakauden alussa hänen kaksi veljeään yritti kaapata vallan. Ensimmäinen oli Demakissa vaikuttanut Pangeran Puger, joka sai hollantilaisen merisotilaan Jacob van Heemskerckin miehiltä apua ja torjui Panembahan Krabyakin ensimmäisen hyökkäyksen. Tämä kapina kukistettiin lopulta vuonna 1604 Panembahan Krabyakin lähdettyä itse taisteluun. Jonkin verran myöhemmin toinen hänen veljistään, Pangeran Jayaraja Panaragasta, nousi puolestaan kapinaan. Kyseisestä konfliktista ei ole saatavilla eurooppalaisperäisiä lähteitä, joita voitaisiin vertailla paikallisiin lähteisiin, joten sen kulusta tiedetään hyvin vähän. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että se oli nopeasti ohi.[2][3]

Panembahan Krabyakin aikana Mataramin ja Surabayan välillä käytiin konfliktia, joka oli alkanut jo hänen isänsä aikana. Koska Surabayaa suojasivat kiinalaismalliset vahvat linnoitukset, oli sen valloittaminen rynnäköllä Mataramille mahdotonta, eikä Panembahan Krabyak edes yrittänyt sitä. Konflikti jatkui lähinnä molemminpuolisten ryöstöretkien muodossa, minkä lisäksi Surabaya tuki Panembahan Krabyakin vihollisia.[2]

Panembahan Krabyak kuoli vuonna 1613, mahdollisesti loppuvuodesta, sillä hänen kuolemansa mainitaan Jan Pieterszoon Coenin 1. tammikuuta 1614 päivätyssä kirjeessä. Häntä seurasi Mataramin hallitsijana hänen vanhin poikansa Ransang, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Agung.[1][2]

  • Keat Gin Ooi: Southeast Asia: A Historical Encyclopedia, from Angkor Wat to East Timor. ABC-CLIO, 2004. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Hall, Daniel George Edward: History of South East Asia. (4th edition) Macmillan, 1981. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Kahler, H.: The Muslim world: a historical survey. Part IV. Modern times. Leiden: E. J. Brill, 1981. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  1. a b Keat Gin Ooi 2004, s. 131
  2. a b c Hall 1981, s. 305-306
  3. Kahler 1981, s. 263