Pan Yuliang
| Pan Yuliang | |
|---|---|
 Omakuva vuodelta 1924 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. kesäkuuta 1895 Yangzhou, Kiina |
| Kuollut | 22. heinäkuuta 1977 (82 vuotta) |
| Ammatti | kuvataiteilija |
Pan Yuliang (kiin.: 潘玉良; pinyin: Pān Yùliáng; 14. kesäkuuta 1895 Yangzhou, Kiina – 22. heinäkuuta 1977 Pariisi, Ranska[1]) oli kiinalainen kuvataiteilija, joka oli ensimmäinen kiinalaisnainen, joka opiskeli Shanghain taidekoulussa. Hän tuli tunnetuksi erityisesti alastonaiheistaan, jossa hän yhdisteli kiinalaista ja länsimaista tyyliä. Hänen alastonkuvansa eivät saaneet Kiinassa arvostusta, sillä alastonaiheita pidettiin tabuna.
Nuoruus ja opiskelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Zhang Yuliang syntyi 1895 Kiinassa. Hän jäi orvoksi 1903, kun hänen äitinsä kuoli. Hänen isänsä oli kuollut jo aiemmin. Zhangin sedästä tuli hänen huoltajansa. Setä myi kuitenkin hänet 1904 bordelliin.[1] Toisten lähteiden mukaan Zhang oli bordellin palvelija, ja toisten mukaan hänet olisi pakotettu prostituutioon.[2] Zhang oli 18-vuotias, kun arvovaltainen virkamies Pan Zhanhua osti hänen vapauden ja otti hänet jalkavaimokseen. Hän alkoi tuolloin myös käyttää nimeä Pan Yuliang.[3]
Panin opetti maalaamaan hänen naapurinsa Yong He. Hänen miehensä ystäviin kuului Shanghain taidekoulun johtaja Liu Haisu, joka kiinnostui Panin töistä. Koulu tunnettiin avantgardesta ja länsimaisten tekniikoiden opettamisesta sekä elävien mallien maalamisesta. Panista tuli 1918 koulun ensimmäinen naisopiskelija, hän valmistui sieltä 1921. Pan erikoistui opiskeluaikana alastonaiheisiin, jotka olivat aikanaan tabuja Kiinassa. Häneen suhtauduttiin vihamielisesti, kun hän harjoitteli julkisissa kylpylöissä. Hän käytti myös itseään alastonmallina.[3]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pan jatkoi valmistuttuaan opintoja Euroopassa monien aikansa kiinalaisten tavoin. Kiinassa ei ollut tuolloin riittäviä opetusresursseja. Euroopassa Pan pyrki kehittämään öljymaalaustaitojaan ja oppimaan kuvanveistoa.[2] Ensin hän opiskeli Lyonin taidekoulussa, ja vuodesta 1923 Pariisissa ja vuodesta 1925 Roomassa. Liu Haisu kutsui Panin vuonna 1928 takaisin Kiinaan. Tämä aloitti tämän jälkeen Shanghain taidekoulun opettajana. Hänestä tuli myöhemmin länsimaisen maalaustaiteen osaston johtaja.[3]
Pan ei Kiinassa saanut naisena arvostusta, vaikka hän oli opiskellut ulkomailla. Häntä kuitenkin muistettiin myöhemmin omistautuneena ja tukevana opettajana, joka innotti taiteelliseen vapauteen ja tutkimaan taiteen uusia ilmaisukeinoja. Pan joutui Kiinassa kohtaamaan myös oman menneisyytensä, sillä bordelliajan stigma säilyi. Erästä hänen teostaan vandalisoitiin vuoden 1936 näyttelyssä. Teosta viillettiin, ja sen viereen seinään kirjoitettiin ”prostituoidun oodi asiakkaalleen”.[2]
Pan palasi 1937 Pariisiiin ja työsti seuraavien viiden vuoden aikana monia huomattavia öljymaalauksia. Hän pyrki teoksissaan yhdistämään länsimaisen muotokuvamaalauksen perinnettä fauvismiin ja kiinalaiseen kalligrafiaan. Pan alkoi tehdä myös veistoksia, joista tunnetuin on taiteilija Zhang Daqianin rintakuva vuodelta 1956.[3]
Panin töitä oli esillä pariisilaisten salonkien lisäksi Japanissa ja Englannissa. Pariisin kaupungin kultamitalin hän voitti 1959, ja Ranskan valtio hankki monia hänen teoksiaan kokoelmiinsa. Pan piti kuitenkin myös kiinni itsenäisen taiteilijan asemastaan eikä suostunut antamaan teoksiaan gallerioihin. Hän eli siksi viimeiset vuotensa köyhyydessä.[3]
Pan jatkoi uraansa aivan loppuun asti, ja hän kuoli heinäkuussa 1977. Hän toivoi, että hänen teoksensa lähetettäisiin kuolemansa jälkeen kotiseudulle Anhuihin. Suurin osa niistä siirrettiinkin 1984, ja niitä säilytetään Hefeissä Anhuin museossa.[3]
Tyyli ja teemat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pan teki uransa aikana yli 4 000 taideteosta.[3] Hänen teoksiinsa kuuluu maalauksia, piirrustuksia, veistoksia ja grafiikkaa.[4]
Panin töistä yli puolet on ei-valkoisten naisten alastonkuvia. Länsimaisessa taiteessa on taidehistorioitsija Phyllis Teon mukaan valkoinen nainen esitetty usein kauneuden ja nauseuden kautta, kun taas ei-valkoinen nainen on kuvastanut usein turmeltuneisuutta, sairaalloisuutta ja alempiarvoisuutta. Panin työt puolestaan kuvaavat alastomuutta intiimisti.[5]
Panin lähestysmistapaa alastontöihin on pidetty ainutlaatuisena, sillä hän käytti niissä kiinalaista hienoa viivaa ja fauvistista värin ja tilan vapautta. Eräs kiinalaisen uuden kulttuurin liikkeen keskushahmoja Chen Duxiu totesi 1937 Panin töiden nousevan eurooppalaisen öljymaalauksen ja veistostaiteen hengestä samaanaikaan säilyttämällä kiinalaisen hienon viivan tekniikan.[6]
-
Pan Yuliangin valokuva -
Omakuva vuodelta 1936 -
Veistetty omakuva -
Nimetön, 1930
.jpg)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Chronology Panyulin.org. The Li Ching Cultural and Educational Foundation. Viitattu 13.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Sandy Ng: ”Pan Yuliang”. Teoksessa Grove Art Online. Oxford University Press, 2021. ISBN 9781884446054 Oxford Art Online (Wikipedian lähdekirjasto) (viitattu 13.11.2024). (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Pan Yuliang Archives of Women Artists Research & Exhibitions. Villa Vassilieff. Viitattu 13.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Works Panyulin.org. The Li Ching Cultural and Educational Foundation. Viitattu 13.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Madeleine Thien: From Republican-Era Shanghai to Postwar Paris: Pan Yuliang's Bold Portraits 12.3.2018. Frieze. Viitattu 13.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Xin Wang: Pan Yuliang La Biennale di Venezia. Viitattu 13.11.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pan Yuliang Wikimedia Commonsissa
- Panyulin.org (englanniksi)
