Palotestaus

Palotestaus on tutkimustoimintaa jossa tutkitaan materiaalin, rakenteiden ja rakennelmien palamista. Palotestaus pyrkii parantamaan ja luokittelemaan erilaisten materiaalien, rakenteiden ja rakennelmien palamista.

Rakennusmateriaalien palotestaus

Rakennusmateriaalien palotestaus pyrkii luokittelemaan rakennusmateriaalien palokäyttäytymisen. Testausta käytetään luokittelemiseen ja tuotekehitykseen. Euroopassa palotestejä vaaditaan kaikilta rakennusmateriaaleilta, joilla on paloluokitus ja se liittyy CE merkin saamiskäytäntöön. Rakennusmateriaalit luokitellaan 6 eri luokaan (A1-F) joista A1 on paras ja F huonoin. Lisäksi luokitellaan palavaa pisarointia (luokat d1, d2 ja d3) ja savun muodostusta (luokat s1, s2 ja s3). Rakennusmateriaalien perustestaukseen kuuluu 5 eri testiä. Miedoin testi on pienenliekintesti (EN ISO 11925-2), jossa materiaalia kuormitetaan lähinnä käsisytyttimen (sytkärin) liekkiä muistuttavalla liekillä. Kovimman luokan (A luokka) saamiseen käytetään palamattomuustestiä (EN ISO 1182), jossa materiaalia pidetään 750 C asteen lämpötilassa 30min ja se ei saa menettää yli puolta painostaan testin aikana, sekä lämpöarvotestiä (pommikalorimetri , EN ISO 1716), jossa määritellään tuotteen palava energiamäärä. Muita testejä ovat, tasopaneeli (EN ISO 9239-1)(vain lattiatuotteille) ja SBI (EN 13823) testi. A1 luokan materiaalit ovat käytännössä palamattomia kuten kivi, lasi ym. F luokan materiaalit ovat käytännössä luokittelemattomia. Esimerkiksi puu voi saavuttaa suojakäsiteltynä jopa B luokan, mutta A luokan saavuttaminen on nykymenetelmillä mahdotonta.

Suomessa rakennusmateriaaleilta kussakin loppuasennuskohteessa vaadittavat paloluokat ilmoitetaan Rakennusmääräyskokoelman osassa E.