Palomalikka
| Palomalikka | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Agaricales |
| Heimo: | Pseudoclitocybaceae |
| Suku: | Bonomyces |
| Laji: | arnoldii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Bonomyces arnoldii |
|
Palomalikka (Bonomyces arnoldii)[2] on laakea tai suppiloimainen punaruskea sienilaji. Sen heltat ovat valkoiset ja jalka lakin värinen. Malto on valkoista ja tuoksuu jauholta. Palomalikka kasvaa hiekkaisilla mäntykankailla, puutarhoissa ja palopaikoilla.[3] Se on yleinen Suomessa.[4]
Aiemmin palomalikka tunnettiin virheellisesti nimellä Clitocybe sinopica, kun taas lähisukuista tiilimalikkaa kutsuttiin nimellä Clitocybe subsinopica.[2][4] Tarkemmissa tutkimuksissa on kuitenkin ilmennyt, että molempien tieteellisten nimien lajikuvaukset vastaavat samaa lajia, tiilimalikkaa. Lisäksi on todettu, että palo- ja tiilimalikka eivät ole läheistä sukua varsinaisille malikoille (Clitocybe).[5] Nykyään palomalikka tunnetaan nimellä Bonomyces arnoldii ja tiilimalikka nimellä Bonomyces sinopicus.[2][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 11.12.2022
- ↑ a b c Palomalikka – Bonomyces arnoldii Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 11.12.2022.
- ↑ Phillips, R.: WSOY Suuri Sienikirja, s. 50. (suomeksi toim. Lasse Kosonen) WSOY, 1981, suom. 1992. ISBN 951-0-17255-3
- ↑ a b Kytövuori, Ilkka et al.: Helttasienten ja tattien ekologiataulukko. Teoksessa Salo, Pertti et al. (toim.): Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus, s. 246–247. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2005. ISBN 952-11-1997-7 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 11.12.2022).
- ↑ a b Alvarado, Pablo et al.: Phylogenetic studies on Bonomyces (Tricholomatineae, Agaricales) and two new combinations from Clitocybe. Cryptogamie, Mycologie, 29.6.2018, 39. vsk, nro 2, s. 149–168. doi:10.7872/crym/v39.iss2.2018.149 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 11.12.2022. (englanniksi)