Palohapero
| Palohapero | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Russulales |
| Heimo: | Haperot ja rouskut Russulaceae |
| Suku: | Haperot Russula |
| Laji: | aurantioflammans |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Russula aurantioflammans |
|
Palohapero (Russula aurantioflammans) on haperolaji. Se kuvattiin vuonna 1998.[1][2]
Palohaperon lakki on oranssinpunainen tai oranssi ja usein keskeltä keltainen. Lakki on 4–12 senttimetriä leveä ja muodoltaan aluksi kupera ja myöhemmin laakeneva. Lakin pintakelmu on osin nyljettävissä. Sienen heltat ovat vaaleat ja melko tiheät. Itiöpöly on kellertävää ja malto valkoista. Jalka on valkoinen ja 4–9 senttimetriä pitkä. Maultaan sieni on kirpeä. Se soveltuu ruokasieneksi keittämisen jälkeen. Palohaperoa tavataan harvinaisena koko Suomessa lehdoissa, puronvarsilla, laidunmailla, puistoissa ja tunturikoivikoissa. Se kasvaa kuusen ja koivun seuralaisena. Laji on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi.[2]
Koivunlehtohapero muistuttaa palohaperoa.[2]