Pallada (1899)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kuvaa Venäjän keisarikunnan laivaston Diana-luokan panssarikansiristeilijää. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
Pallada
Pallada
Pallada
Aluksen vaiheet
Rakentaja Amiraliteetin telakka, Pietari
Kölinlasku 1. joulukuuta 1895
Laskettu vesille elokuu 1899
Palveluskäyttöön 1902
Poistui palveluskäytöstä upotettu 8. joulukuuta 1904
Loppuvaihe 1905 keisarillisen Japanin laivaston Tsugaru
1922 palveluksesta
1924 upotettu maalilaivana
Tekniset tiedot
Uppouma 6 839 t
Pituus 126,8 m
Leveys 16,8 m
Syväys 7,3 m
Koneteho 13 000 hv
Nopeus 19 solmua
Miehistöä 578
Aseistus
Aseistus 8 × 152 mm tykkiä
24 × 75 mm tykkiä
8 × 37 mm tykkiä
3 × 381 mm torpedoputkea

Pallada (ven. Варяг) oli Venäjän keisarikunnan laivaston Pallada-luokan panssarikansiristeilijä.

Alus tilattiin Pietarista Amiraliteetin telakalta, missä köli laskettiin 1. joulukuuta 1895. Alus laskettiin vesille elokuussa 1899 ja valmistui 1902.[1]

Venäjän-Japanin sodan alkaessa alus oli Port Arthurissa. Siihen osui torpedo 8. helmikuuta 1904, mutta hiilivarastojen syttymisestä huolimatta alus ei vaurioitunut pahoin.

Elokuussa 1904 Keltaisenmeren taistelussa alukseen osui jälleen torpedo, mutta se kykeni palaamaan Port Arthuriin. Vauriot estivät sen osallistumisen läpimurtoyritykseen ja se jäi loukkuun. Aluksen tykit siirrettiin maihin linnakkeiden aseistukseksi samoin kuin suuri osa sen miehistöstä miehittämään linnakkeita. Alus upposi japanilaisen yhdentoista tuuman haupitsin kranaatin osuttua siihen 8. joulukuuta.

Sotatoimien päätyttyä japanilaiset nostivat aluksen ja hinasivat hylyn Japaniin, jossa se kunnostettiin. Alus liitettiin keisarillisen Japanin laivastoon nimellä Tsugaru. Se palveli koululaivana ja myöhemmin miinalaivana, kunnes alus poistettiin palveluksesta 1922. Alus upotettiin maalilaivana 1924.

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5 (englanniksi)
  1. Gardiner, Robert s. 194