Paljakkajuuriperhonen
| Paljakkajuuriperhonen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Exoporia |
| Yläheimo: | Juuriperhosmaiset Hepialoidea |
| Heimo: | Juuriperhoset Hepialidae |
| Alaheimo: | Hepialinae |
| Suku: | Hepialus |
| Laji: | fuscoargenteus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Hepialus fuscoargenteus |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Paljakkajuuriperhonen (Hepialus fuscoargenteus) on tunturiseutujen harvinainen, alkeelliseen juuriperhosten heimoon kuuluva perhoslaji. Lajin siivissä on yksilöllinen hopeanvalkoinen kuviointi. Sitä tavataan arktisilta alueilta Norjasta Venäjän Sahalinille saakka. Lajin elinympäristöt vaihtelevat, mutta ne ovat vaivaiskoivuvaltaisia.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etusiipien pohjaväri on ruskea, naaraalla vaaleampi. Siivissä on yksilöittäin vaihteleva hopeanvalkoinen kuviointi, joka muodostaa epäsäännöllisiä juovia tai erillisiä laikkuja. Takasiivet ovat vaalean ruskeanharmaat. Siipiväli on koiraalla 37–42 mm ja naaraalla 39–50 mm.[1][2][3]
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paljakkajuuriperhosella on arktinen levinneisyys ja sitä tavataan Norjan ja Ruotsin pohjoisimmista osista Venäjän pohjoisosien kautta Sahalinille.[2] Suomessa sitä on tavattu ainoastaan Enontekiön pohjoisosissa, Kilpisjärven takatuntureilla, mutta levinneisyys saattaa olla laajempikin. Lajia on parveiluhavaintojen lisäksi tavattu lähinnä yksitellen.[4] Perhoset lentävät lyhyen aikaa heinäkuun lopulta elokuun puoliväliin.[5]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paljakkajuuriperhosen elinympäristöt vaihtelevat kuivista kosteisiin, mutta niillä kasvaa aina runsaasti vaivaiskoivua. Ruotsissa runsaimmat esiintyvät ovat luoteenpuoleisilla rinteillä, joita ilta-aurinko lämmittää. Perhosten lento alkaa iltapäivällä ja vilkastuu iltaa kohti. Vilkkaimmillaan se on auringonlaskun aikoihin noin puolen tunnin ajan. Lentoaktiivisuus kuitenkin vaihtelee eri iltoina. Koiraat lentävät vajaan metrin korkeudessa mutkittelevaa lentoa vastatuuleen. Naaras oleskelee kasvillisuudessa ja levittää feromonia ilmaan siipiään värisyttäen. Parittelu kestää ainakin viisi tuntia, ja naaras tuottaa noin 300 munaa. Naaras pudottelee munia maahan yleensä varvikossa istuen, joskus lennosta. Toukat elävät käytävissä 10–20 cm:n syvyydessä maan alla, ja toukkakehitys kestää kahdesta kolmeen vuotta. Ennen koteloitumista toukka tekee käytävän maan pinnalle ja koteloituu sen perälle. Kuoriutuva kotelo ryömii käytävää pitkin osittain maan pinnan yläpuolelle.[2][6][4]
Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT).[7]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukka on syönyt kasvatuksessa vaivaiskoivun (Betula nana) juuria, mutta lienee luonnossa useiden kasvilajien juuria syövä polyfagi.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/g/gazoryctra_fuscoargenteus.html
- ↑ a b c Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna: Fjärilar: Käkmalar–säckspinnare. ISBN 978-91-88506-60-3 s. 81–82
- ↑ http://www.nhm.uio.no/fakta/zoologi/insekter/norlep/hepialidae/fuscoargenteus.html
- ↑ a b Tomi Mutanen: Perhoshavaintoja Enontekiöltä elokuussa 2007. Baptria, 2008, 33. vsk, nro 1, s. 5. Suomen Perhostutkijain Seura.
- ↑ http://www.insects.fi/Lepidoptera/Hepialidae/Hepialus/fuscoargenteus/Hepialus%20fuscoargenteus.htm[vanhentunut linkki]
- ↑ a b http://www.artfakta.se/Artfaktablad/Gazoryctra_Fuscoargentea_213792.pdf
- ↑ Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)