Paleobotaniikka
Paleobotaniikka on paleontologian eli paleobiologian haara, joka käsittelee kasvijäänteiden käsittelyä ja tunnistamista geologisesta yhteydestä. Se käsittelee myös näiden tietojen käyttämistä paleomaantieteellisessä tutkimuksessa sekä nykyisten ympäristöjen biologisessa ennallistamisessa sekä tutkii etenkin kasvien evoluutiota. Paleobotaniikkaan kuuluvat sekä maakasvien fossiilit että esihistorialliset meren fototroofiset kasvit, kuten yhteyttävät levät. Palynologia on paleobotaniikkaa lähellä oleva tutkimusala, joka keskittyy fossiloituneisiin itiöihin ja siitepölyyn.[1]
Paleobotaniikka on merkittävä muinaisten ekologisten järjestelmien (paleoekologia) ja ilmaston (paleoklimatologia) rekonstruktiossa. Se on myös keskeinen tutkimusala vihreiden kasvien kehittymisen ja evoluution tutkimisessa. Paleobotaniikka on nykyään myös merkittävässä roolissa arkeologiassa.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Paleobotany Plant life. 2011. Blogger. Viitattu 30.1.2017. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Welcome International Organisation of Palaeobotany. Viitattu 16.6.2019 (englanniksi).
- Paleobotanical Section Botanical Society of America. Arkistoitu 21.10.2019. Viitattu 16.6.2019 (englanniksi).
- Paleobotany KU, Biodiversity Institute & Natural History Museum. Viitattu 16.6.2019 (englanniksi).
- Kelber, Klaus-Peter: Links for Palaeobotanists Equisetites Websites. 14.6.2019. Viitattu 16.6.2019 (englanniksi).