Palavat intohimot

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Palavat intohimot
Balletdanserinden
Ohjaaja August Blom
Käsikirjoittaja Alfred Kjerulf
Tuottaja Nordisk Film
Kuvaaja Axel Graatkjær
Pääosat Asta Nielsen, Valdemar Psilander, Johannes Poulsen, Valdemar Møller
Valmistustiedot
Valmistusmaa Tanska
Tuotantoyhtiö Nordisk Films Kompagni
Ensi-ilta 6. marraskuuta 1911 (Tanska)
30. lokakuuta 1911 (Suomi)
Kesto 800 metriä (34 min.)
Alkuperäiskieli mykkäelokuva
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Palavat intohimot (tansk. Balletdanserinden) on vuonna 1911 valmistunut tanskalainen mykkäelokuva. August Blomin ohjaaman melodraaman pääosia esittävät Asta Nielsen ja Valdemar Psilander.

Balettitanssija Camille rakastuu näytelmäkirjailija Jean Mayoliin, jolla on suhde tehtailija Simonin vaimoon Yvetteen. Mustasukkainen Camille paljastaa Simonille Jeanin ja Yvetten suhteen ja tehtailija murhaa vaimonsa. Camille saa hermoromahduksen ja taidemaalari Poul Rich ottaa hänet huostaansa. Camille kohtaa jälleen Jeanin, mutta valitsee lopulta häntä rakastavan Poulin.[1][2]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Asta Nielsen  balettitanssija Camille Flavier  
 Valdemar Psilander  taidemaalari Poul Rich  
 Johannes Poulsen  kirjailija Jean Mayol  
 Valdemar Møller  tehtailija ja sijoittaja Simon  
 Karen Lund  Yvette, Simonin vaimo  
 Emilie Sannom    
 Otto Lagoni    
 Svend Bille    
 H. C. Nielsen  [3]  

Tuotanto ja vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nordisk Films Kompagnin tuottama Palavat intohimot on kolmas Asta Nielsenin Tanskassa tekemistä neljästä elokuvista ja toinen elokuvista, joissa hän esiintyy Tanskan mykkäelokuvan suurimman miesnäyttelijän Valdemar Psilanderin kanssa. August Blomin ohjaustyö on hyvin tavanomainen melodraama, jonka tekee kiinnostavaksi lähinnä Nielsenin näyttelijänsuoritus ja kohtausten vaihtelevat ympäristöt. Elokuva on tarinaltaan lattea ja leikkaukseltaan alkeellinen.[4] Tuotantoarvoiltaan Palavat intohimot on silti edellistä Nielsenin ja Psilanderin edellistä elokuvaa, Fotoraman Mustaa unta (Den sorte Drøm, 1911) kehittyneempi[1].

Elokuvaa esitettiin Suomessa jo viikkoa ennen Tanskan ensi-iltaa. Sen ruotsinkielinen nimi Brännande lustar[5] sai erilaisia suomennoksia: Palavat intohimot,[6][7] Polttavat himot,[8] Palava rakkaus,[9] Hehkuvat himot eli Tanssijatar[10] ym. Lehtimainoksen mukaan elokuvaa oli näytetty Helsingissä 38 000 katsojalle[11]. Sen pituudeksi ilmoitettiin 825 metriä[2].

Asta Nielsenin neljä tanskalaiselokuvaa, Kuilu (Afgrunden, 1910), Musta uni, Palavat intohimot ja Valoa kohti (Mod lyset, 1919) on julkaistu DVD:llä vuonna 2005. Elokuvat on varustettu Ronen Thalmayn säestyksellä ja englanninkielisellä tekstityksellä.[12]

  1. a b Elokuvan juonikuvaus ja Marguerite Engbergin artikkeli dfi.dk. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 10.12.2017.
  2. a b Jyväskyläläisen Opiksi ja Huviksi -elokuvateatterin ohjelmalehtinen digi.narc.fi. Viitattu 10.12.2017.
  3. Det Danske Filminstitut: Filmdatabasen: Den flyvende Cirkus dfi.dk. Viitattu 10.12.2017.
  4. Garden of Silence garden-ofsilence.com. Arkistoitu 10.12.2017. Viitattu 10.12.2017.
  5. Olympia Teatern. Hufvudstadsbladet, 29.10.1911, s. 5. Artikkelin verkkoversio.
  6. Olympia teatteri. Helsingin Sanomat, 29.10.1911, s. 4. Artikkelin verkkoversio.
  7. Maat ja Kansat teatteri. Karjala, 5.11.1911, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
  8. Olympia teatteri. Uusi Suometar, 29.10.1911, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  9. Työväen liikkuvat kuvat. Kansan Ääni, 20.8.1912, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
  10. Olympia Teatteri. Helsingin Sanomat, 10.8.1913, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  11. Kemin Elävätkuvat. Perä-Pohjolainen, 5.10.1912, s. 4. Artikkelin verkkoversio.
  12. Silent Era silentera.com. Viitattu 10.12.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]