Palavat intohimot
Palavat intohimot | |
---|---|
Balletdanserinden | |
Ohjaaja | August Blom |
Käsikirjoittaja | Alfred Kjerulf |
Tuottaja | Nordisk Film |
Kuvaaja | Axel Graatkjær |
Pääosat | Asta Nielsen, Valdemar Psilander, Johannes Poulsen, Valdemar Møller |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Tanska |
Tuotantoyhtiö | Nordisk Films Kompagni |
Ensi-ilta |
6. marraskuuta 1911 (Tanska) 30. lokakuuta 1911 (Suomi) |
Kesto | 800 metriä (34 min.) |
Alkuperäiskieli | mykkäelokuva |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Palavat intohimot (tansk. Balletdanserinden) on vuonna 1911 valmistunut tanskalainen mykkäelokuva. August Blomin ohjaaman melodraaman pääosia esittävät Asta Nielsen ja Valdemar Psilander.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Balettitanssija Camille rakastuu näytelmäkirjailija Jean Mayoliin, jolla on suhde tehtailija Simonin vaimoon Yvetteen. Mustasukkainen Camille paljastaa Simonille Jeanin ja Yvetten suhteen ja tehtailija murhaa vaimonsa. Camille saa hermoromahduksen ja taidemaalari Poul Rich ottaa hänet huostaansa. Camille kohtaa jälleen Jeanin, mutta valitsee lopulta häntä rakastavan Poulin.[1][2]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Asta Nielsen | … | balettitanssija Camille Flavier |
Valdemar Psilander | … | taidemaalari Poul Rich |
Johannes Poulsen | … | kirjailija Jean Mayol |
Valdemar Møller | … | tehtailija ja sijoittaja Simon |
Karen Lund | … | Yvette, Simonin vaimo |
Emilie Sannom | … | |
Otto Lagoni | … | |
Svend Bille | … | |
H. C. Nielsen | … | [3] |
Tuotanto ja vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nordisk Films Kompagnin tuottama Palavat intohimot on kolmas Asta Nielsenin Tanskassa tekemistä neljästä elokuvista ja toinen elokuvista, joissa hän esiintyy Tanskan mykkäelokuvan suurimman miesnäyttelijän Valdemar Psilanderin kanssa. August Blomin ohjaustyö on hyvin tavanomainen melodraama, jonka tekee kiinnostavaksi lähinnä Nielsenin näyttelijänsuoritus ja kohtausten vaihtelevat ympäristöt. Elokuva on tarinaltaan lattea ja leikkaukseltaan alkeellinen.[4] Tuotantoarvoiltaan Palavat intohimot on silti edellistä Nielsenin ja Psilanderin edellistä elokuvaa, Fotoraman Mustaa unta (Den sorte Drøm, 1911) kehittyneempi[1].
Elokuvaa esitettiin Suomessa jo viikkoa ennen Tanskan ensi-iltaa. Sen ruotsinkielinen nimi Brännande lustar[5] sai erilaisia suomennoksia: Palavat intohimot,[6][7] Polttavat himot,[8] Palava rakkaus,[9] Hehkuvat himot eli Tanssijatar[10] ym. Lehtimainoksen mukaan elokuvaa oli näytetty Helsingissä 38 000 katsojalle[11]. Sen pituudeksi ilmoitettiin 825 metriä[2].
DVD-julkaisu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Asta Nielsenin neljä tanskalaiselokuvaa, Kuilu (Afgrunden, 1910), Musta uni, Palavat intohimot ja Valoa kohti (Mod lyset, 1919) on julkaistu DVD:llä vuonna 2005. Elokuvat on varustettu Ronen Thalmayn säestyksellä ja englanninkielisellä tekstityksellä.[12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Elokuvan juonikuvaus ja Marguerite Engbergin artikkeli dfi.dk. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 10.12.2017.
- ↑ a b Jyväskyläläisen Opiksi ja Huviksi -elokuvateatterin ohjelmalehtinen digi.narc.fi. Viitattu 10.12.2017.
- ↑ Det Danske Filminstitut: Filmdatabasen: Den flyvende Cirkus dfi.dk. Viitattu 10.12.2017.
- ↑ Garden of Silence garden-ofsilence.com. Arkistoitu 10.12.2017. Viitattu 10.12.2017.
- ↑ Olympia Teatern. Hufvudstadsbladet, 29.10.1911, s. 5. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Olympia teatteri. Helsingin Sanomat, 29.10.1911, s. 4. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Maat ja Kansat teatteri. Karjala, 5.11.1911, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Olympia teatteri. Uusi Suometar, 29.10.1911, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Työväen liikkuvat kuvat. Kansan Ääni, 20.8.1912, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Olympia Teatteri. Helsingin Sanomat, 10.8.1913, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Kemin Elävätkuvat. Perä-Pohjolainen, 5.10.1912, s. 4. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Silent Era silentera.com. Viitattu 10.12.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Palavat intohimot Internet Movie Databasessa (englanniksi)