Pakkotyövankina Siperiassa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pakkotyövankina Siperiassa
Kirjailija Martta Piili
Kieli suomi
Kustantaja Like
Julkaistu 2021
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Pakkotyövankina Siperiassa on Martta Piilin (oik. Martta Piilikangas, 1902–1978[1]) vuonna 1957 julkaisema ja Kustannusliike Pohjola & kumppanin kustantama omaelämäkerrallinen muistelmateos. Teos oli ensimmäinen suomalaisen naisen sodan jälkeen kirjoittama vankileirimuistelma.[2]

Neuvostoliittolainen sotilaspartio kaappasi Martta Piilin kotoaan syrjäisestä talosta läheltä Terijokea talvisodan sytyttyä 1939. Hänet kuljetettiin ensin Terijoelle ja sieltä takaisin nyt Neuvostoliiton hallitsemaan kotikyläänsä, missä hänet määrättiin työpalveluun muiden kylän asukkaiden tavoin. Piili työskenteli siivoojana ja keittäjänä.[3]

2. helmikuuta 1941 Piili lähti hiihtäen pyrkimään kotiinsa. Hänet pidätettiin ja kuulusteluiden jälkeen kuljetettiin junalla Viipuriin ja edelleen Leningradiin. Leningradissa Piili oli vangittuna puoli vuotta ja häntä kuulusteltiin useita kertoja.[4] Hänelle langetettiin viiden vuoden vankeustuomio Siperiassa ja myöhemmin tuomiota jatkettiin "rettelöinnin" takia kymmenellä vuodella.[5]

Elokuussa 1941 Piilin vankikuljetus oli perillä Suslovin leirissä Siperiassa. Leirin lähellä oli maatalouskolhoosi, jossa vangit työskentelivät.[6] Suslovin leiristä hänet siirrettiin nimettömäksi jäävään sotilasvarusteita valmistavaan 5000 vangin leiriin, "joka oli kuin pieni kaupunki".[7]

Vuonna 1943 Piilille kerrottiin valheellisesti mahdollisuudesta päästä Suomeen.[7] Vuoden 1945 lopulla hänet siirrettiin Kemerovon kaupungin lähellä olevalle leirille.[8] Vuonna 1950 matka jatkui Bielajan leirille samalla seudulla. Vankeja käytettiin mm. ratapihojen puhdistamiseen talvisin ja kivitöihin louhoksella välineinään kanget, hakut ja moukarit.[9] Jaksoa sävyttää kuvaus nälästä.

Vuoden 1952 alussa Piili siirrettiin viimeiselle leirilleen, jota hän kuvailee "verraten kauniiksi ja siistiksi" aiempiin nähden. Leiriläisten joukossa hän kertoo olleen latvialaisia, virolaisia, puolalaisia ja "eräs englantilainen nainen". Leirillä oli sekä poliittisia että rikosvankeja.[10]

Piilin vankeus Siperiassa kesti 14 vuotta. Hän vapautui vankilasta 6. elokuuta 1952 ja työskenteli tämän jälkeen palvelijana.[11]

Suomalaisen passin Martta Piili sai joulukuussa 1955 ja viisumin Suomeen marraskuussa 1956. Passin saatuaan hän sai myös ottaa vastaan miehensä Suomesta lähettämiä kirjeitä.[12] Teos päättyy kuvaukseen junamatkasta Viipurista Vainikkalaan ja edelleen Suomeen.

Kirja on julkaistu uutena laitoksena vuonna 2021 Liken kustantamana nimellä Kohtalona Siperia: neljätoista vuotta pakkotyövankina.

  • Hirvasnoro, Kai: Suomalaisvaimo vankileirien saaristossa. (Martta Piilikangas joutui pakkotyövangiksi Neuvostoliittoon talvisodan aikana: piina Siperiassa kesti 14 vuotta) Kansan Uutiset, 14.3.2021. Artikkelin verkkoversio.
  • Mantsinen, Miila: Suuren majakan varjossa: Neuvostoliitto suomalaisten vankileirimuistelmissa. (Yleisen historian pro gradu -tutkielma, Joensuun yliopisto) Joensuu: M. Mantsinen, 2010. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.9.2019).
  • Piili, Martta: Pakkotyövankina Siperiassa. Jyväskylä: Kustannusliike Pohjola & kumpp., 1957.
  • Piili, Martta: Kohtalona Siperia: neljätoista vuotta pakkotyövankina. (Loppusanat Erkki Vettenniemi, alkuperäinen painos Piili, Martta: Pakkotyövankina Siperiassa 1957) Helsinki: Like, 2021. ISBN 978-951-1-38896-8
  • Martta vietiin Siperiaan. Helsingin Sanomat, 12.4.2020.
  1. Hirvasnoro, Kai: Suomalaisvaimo vankileirien saaristossa. (Martta Piilikangas joutui pakkotyövangiksi Neuvostoliittoon talvisodan aikana: piina Siperiassa kesti 14 vuotta) Kansan Uutiset, 14.3.2021. Artikkelin verkkoversio.
  2. Mantsinen 2010, 16
  3. Piili 1957, 28
  4. Piili 1957, 31-38
  5. Piili 1957, 58, 66
  6. Piili 1957, 58
  7. a b Piili 1957, 65
  8. Piili 1957, 79
  9. Piili 1957, 79-82
  10. Piili 1957, 86–89
  11. Piili 1957, 46
  12. Piili 1957, 138–158

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]