Pakhomios
Pyhä Pakhomios (k. noin vuonna 345 Egyptissä) katsotaan usein ensimmäiseksi kristillisten luostarien perustajaksi. [1]
Pakhomios syntyi egyptiläiseen pakanaperheeseen, ja kääntyi kristityksi palveltuaan Rooman armeijassa. Legendan mukaan hänet pakkovärvättiin ja vietiin vankeuteen, ja siellä paikalliset kristityt harjoittivat laupeudentyötä ruokkimalla vankileiriläisiä, ja tämä kiinnitti Pakhomiuksen huomion.
Armeijasta lähdettyään Pakhomios alkoi elää erakon elämää lähellä Pyhää Antoniusta, jonka elintapoja hän matki. Hän organisoi muutkin Antoniuksen seuraajat yhteisöksi, joka asui vaatimattomissa oloissa. Hän muodosti Itä-Egyptissä pieneen kylään vuoden 320 tienoilla kristillisen yhdyskunnan ja laati sille ohjesäännön. Yhteisön keskeisiä tehtäviä olivat rukous, työ ja lähimmäisten auttaminen. Jokainen yhteisöön kuuluva asui omassa kammiossaan eli kelliassa, mutta rukoili ja työskenteli myös yhdessä toisten kanssa. Tällaisia yhteisöjä alettiin kutsua luostareiksi (kreik. monastérion, 'suljettu') ja sen jäseniä munkeiksi (kreik. monakhós, 'yksineläjä'). [1]
Tätä ennenkin kristityt olivat omistaneet elämäänsä Jumalalle erakkomunkkeina tai -nunnina, mutta tehneet sen aina yksinäisyydessä. Pakhomius toi luostarilaitokseen järjestyksen ja yhteisöllisyyden. Hänen määrittelemänsä luostarijärjestys on edelleen pohjana ortodoksisen kirkon luostarijärjestykselle.
Pakhomioksen sisar perusti erillisen yhteisön naisille, ja naisluostareita alkoi pian syntyä eri maihin. [1]
Pakhomioksen kuollessa luostareita oli jo 3 000 eri puolella Egyptiä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Heikki Kirkinen: Otavan suuri maailmanhistoria, osa 7. Euroopan synty, s. 16–18. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-07689-2
