Pajulaahusvenhokas
| Pajulaahusvenhokas | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Venhokkaat Nolidae |
| Alaheimo: | Venhoyökköset Chloephorinae |
| Suku: | Nycteola |
| Laji: | degenerana |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Nycteola degenerana |
|
| Katso myös | |
Pajulaahusvenhokas[2], aikaisemmalta nimeltään pajulaahusyökkönen, (Nycteola degenerana) on venhokkaisiin kuuluva, pienikokoinen yöperhoslaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähisukulaistensa tapaan pajulaahusvenhokas on ulkonäöltään hyvin vaihteleva, harmahtava pieni perhonen. Etusiivet ovat väritykseltään mustan, valkoisen ja harmaan kirjavat ja yleensä voimakkaan kontrastiset, mutta myös tasaisemmin värittyneitä yksilöitä tavataan usein. Tavallisesti etusiivissä on harmaanvalkoinen pohjaväri. Siiven poikki kulkevat, väriltään mustat poikkiviirut ovat kaksinkertaiset. Keskisarka on harmaa, ja siinä on ruskea rengastäplä, jonka kohdalla sisempi poikkiviiru tekee selvän kaarteen siiven kärkeä kohti. Takasiivet ovat vaihtelevissa määrin harmaanvalkoiset. Siipiväli on 23–28 mm.[3][4]
Pajulaahusvenhokas voi olla ulkonäkönsä perusteella varsin vaikeaa erottaa muista laahusvenhokkaista, joskin se on Suomessa sukunsa ylivoimaisesti yleisin ja laajimmalle levinnyt.[5]
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pajulaahusvenhokasta tavataan Länsi-Euroopasta Japaniin saakka ulottuvalla vyöhykkeellä.[6] Suomessa sitä tavataan ainakin Etelä-Lappiin asti. Pajulaahusyökkönen on aikuistalvehtija, joten perhosia voi tavata elokuun alusta syksyyn ja uudelleen touko-kesäkuussa.[7]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pajulaahusvenhokas on pajukoissa elävä laji. Aikuiset perhoset lentävät hämärän laskeuduttua, ja yksilöitä voi satunnaisesti tavata myös kukista. Levätessään perhonen pitää siipiään tasossa tai riittävän ohuella oksalla kiertää ne putkimaisesti oksan ympärille, mikä vaikeuttaa perhosen hahmottamista.[6]
Naaras munii noin 100 munaa ravintokasvin oksille. Toukat piileskelevät aluksi lehtien alapinnoilla mutta kutovat myöhemmin muutamia lehtiä yhteen suojaavaksi piilopaikaksi. Yhdessä pensaassa voi olla useita toukkia, ja toukat viihtyvät parhaiten pensaan lämpimämmällä puolella, muutamia metrejä maanpinnan yläpuolella. Täysikasvuisena toukka tekee kellanvalkean, heimolle tyypilliseen tapaan venemäisen kotelokopan lehden alapinnalle tai oksalle.[6]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukka elää pajuilla (Salix), erityisesti raidalla (Salix caprea).[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Pajulaahusvenhokas – Nycteola degenerana Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Suomen perhostutkijain seura (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/n/nycteola_degenerana.html
- ↑ http://www.nhm.uio.no/fagene/zoologi/insekter/norlep/nolidae/degenerana.html
- ↑ http://www.dlc.fi/~peterpa/lepi/lajit/nycteola.htm
- ↑ a b c d Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 311–314
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen Perhoset: Pajulaahusvenhokas
- kuva toukasta (Arkistoitu – Internet Archive)
- lepiforum.de (saksaksi)