Padri
Padri oli nimi 1800-luvun alussa Sumatralla nykyisessä Indonesiassa minangkabaujen keskuudessa vaikuttaneelle islamilaiselle herätysliikkeelle. Liikkeen tausta juontui suufilaisista liikkeistä, mutta sai vaikutteita wahhabilaisuudesta Mekasta palanneiden pyhiinvaeltajien mukana. Padri-liikkeen vaikutusvallan kasvaessa paikalliset heimopäälliköt pyysivät apua tuolloin alueita Indonesiassa hallinneilta Alankomailta ja liike kukistui vuosina 1821–1838 käydyssä niin sanotussa padrisodassa.
Liikkeen synty
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vielä 1700-luvun lopulla islamin vaikutus Sumatralla oli huomattavan vähäistä, mutta taloudellinen kasvu alueella tuotetun kahvin kysynnän lisääntymisen myötä vaikutti suufilaisten šaria-lakia kannattaneiden liikkeiden kasvuun šaria-lain taloudellisten säännösten heimopäälliköille tuoman hyödyn takia. Itse Padri-liike sai alkunsa vuonna 1803 kolmen Mekkaan pyhiinvaelluksen tehneen uskonoppineen palattua Sumatralle. He olivat päässeet näkemään wahabbilaisten toteuttaman Mekan valtauksen ja saivat vaikutteita sen sanomasta. Vaikutusvaltaisin näistä kolmesta oli Haji Miskin, joka sai kannatusta osalta paikallisista heimopäälliköistä. Alueen kyliä alettiin järjestää wahhabilaisen lainsäädännön mukaan, joka kielsi esimerkiksi kukkotappelut, alkoholin ja huumeet kuten oopiumin. Miehet määrättiin kasvattamaan parta ja asuina tuli käyttää puhtautta symbolisoivia valkoisia vaatteita. Määräysten rikkomisesta sakotettiin. Kylät, jotka eivät suostuneet noudattamaan lakeja joutuivat Padri-liikkeen kannattajien hyökkäysten kohteeksi. Vuonna 1815 väkivaltaisuuksissa sai surmansa suuri osa minangkabaujen kuninkaallisesta suvusta näiden osallistuttua neuvotteluihin Padri-liikkeen kannattajien kanssa.[1]
Padrisota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Padri-liikkeen voitto näytti varmalta, kunnes alankomaalaiset palasivat Padangin rannikkokaupunkiin vuonna 1819. Vuonna 1821 he liittoutuivat Padri-liikkeen vastaisten heimopäälliköiden ja kuninkaallisen suvun eloonjääneiden kanssa Padri-liikettä vastaan saaden vastavuoroisesti paikallisten hyväksynnän siirtomaavallalle. Sodan aikana yksi tärkeimmistä Padri-liikkeen johtajista oli Tuanku Imam Bonjol, jonka johtamat joukot ottivat yhteen alankomaalaisten kanssa vuosina 1822–1837. Bonjol jäi alankomaalaisten vangiksi vuonna 1837 ja päätyi karkotetuksi. Viimeinen Alankomaiden ja Padri-liikkeen kannattajien kanssa käytiin Daludalussa vuonna 1838.[1]