Paavo Soinne
Paavo Tapani Soinne (24. lokakuuta 1930 Kuopio – 23. lokakuuta 2020 Kerava[1]) oli suomalainen musiikintutkija, pedagogi ja urkuri, Liisa ja Pentti Sointeen veli.[2]
Paavo Soinne opiskeli Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkilinjalla ja suoritti urkujensoiton diplomin vuonna 1955. Hän opiskeli myös musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa ja suoritti filosofian kandidaatin ja filosofian lisensiaatin tutkinnon vuosina 1954 ja 1956.[3] Hän työskenteli muun muassa Kuopion tuomiokirkon urkurina 1957–1968 ja Kuopion musiikkiopiston kirkkomusiikkiosaston johtajana 1960–1972, Sibelius-Akatemian musiikinhistorian ja -teorian lehtorina 1976–1991 sekä kirkkomusiikin vt. professorina 1987–1991.[4]
Soinne oli kansainvälisesti arvostettu Bach-tutkija.[2] Hän sai director musices -arvon vuonna 1963, Kirkon musiikkipalkinnon 1990 ja J. A. Hollon palkinnon 1996.[4]
Paavo Sointeen puoliso oli vuodesta 1955 lehtori Irja Soinne (o.s. Anttila). Heillä on kolme lasta, joista tytär Ulla Soinne on alttoviulisti.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 14.11.2020, s. C 18.
- ↑ a b Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 397. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5
- ↑ Otavan Iso Musiikkitietosanakirja 5, s. 267. Helsinki 1979. ISBN 951-1-05295-0
- ↑ a b c Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 688. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
