Paavali Kaski
Paavali Alarik Kaski ent. Kask (24. toukokuuta 1893 Valkeakoski – 24. huhtikuuta 1919) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hänen äitinsä oli Ida Maria Kask.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaski kävi kansakoulun ja Haminan taistelukoulu vuonna 1918.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaski työskenteli palosotilaana Viipurissa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 20. syyskuuta 1916, josta hänet siirrettiin 1. maaliskuuta 1917 alkaen pataljoonan 3. komppaniaan. Hän suoritti Polangenissa vuonna 1917 järjestetyn erikoiskurssin (pommarikurssi).[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaski astui Suomen armeijan palvelukseen 7. helmikuuta 1918 Saksassa vannottuaan ensin sotilasvalan ja kirjoitettuaan sitoutumissopimuksen. Tämän jälkeen hänet ylennettiin Suomen armeijan aliupseeriksi. Takaisin suomeen hän palasi 18. helmikuuta 1918 jääkärien etujoukon mukana Vaasaan, josta hänet määrättiin Satakunnan rintamalle, missä hän sai 23. helmikuuta 1918 tehtäväkseen aseiden toimittamisen Parkanoon, missä hänen tuli kouluttaa paikallisia vapaaehtois- ja asevelvollisjoukkoja.[1][2]
Maaliskuun toinen päivä vuonna 1918 hän sai käskyn, joka määräsi hänet lähtemään vapaaehtoisista Jalasjärveläisistä kootun 110 miehisen joukon johtajana Ikaalisiin, missä hän johdatti joukkonsa Ikaalisten ympäristön taisteluihin. Kun kymmenen päivää oli taisteltu Kaski palasi joukkoineen takaisin Parkanoon. Seuraavaksi hän sai tehtäväksi marssittaa joukkonsa Parkanosta 21. maaliskuuta 1918 Osaraan, matkalla hänen joukkoihinsa yhdistettiin vielä Karvian nostoväki. Osaralle saavuttuaan hänen tuomansa joukko yhdistettiin Turun pataljoonaan, missä se määrättiin pataljoonan 3. komppaniaksi. Huhtikuussa vuonna 1918 Hänet siirrettiin Porin rykmentin 3. pataljoonaan 2. komppaniaan. Kaski toimi edellä mainittujen komppanioiden päällikkönä ja otti osaa sisällissodan taisteluihin Kyröskoskella, Epilän-Tampereen akselilla, Karkussa, Kauvatsalla, Laitikkalassa ja Alvettulassa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaski palveli sisällissodan jälkeen komppanianpäällikkönä Varsinais-Suomen rykmentin 3. pataljoonan 2. komppaniassa ja hetken myös Lappeenrannan vartiopataljoonassa. Hänet siirrettiin 17. lokakuuta 1918 nuoremmaksi upseeriksi Karjalan kaartin rykmentin 5. komppaniaan.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|