Paaritsa
Paaritsa (ven. Парицы, Paritsy) on entinen inkeriläis-inkeroinen kylä entisessä Kolppanan luterilaisessa seurakunnassa Inkerissä. Kylä sijaitsee nykyään Leningradin alueen Hatsinan piirissä Venäjällä.
Kylä mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuodelta 1499/1500. Kylään kuului kolme osaa: Suuri Paaritsa (kansankielessä Vennäin Otsa), Pieni Paaritsa (Suomen Otsa) ja Kolkka (ven. Речной переулок, Retsnoi Pereulok). Suuressa Paaritsassa asui pääosin inkerikkoja (suvut: Makarov, Ivanov, Sysojev, Vasiljev), joilla oli oma tsasouna, kalmisto ja koulussa venäläinen luokka, jossa opetettiin venäjäksi. Suomalaisia sukuja oli Sykiäisiä (18 perhettä). Pieni Paaritsa oli lähes täysin inkeriläinen, niistä suurin suku oli Himasia (28 taloa). Muita sukuja olivat Pupulainen, Koljonen, Björn, Lattu ja Björninen[1].
Vuonna 1854 kylässä (Paritz) oli asunut 55 inkerikkoa (25 miestä ja 30 naista) ja 340 inkeriläistä (niistä äyrämöisiä 78 ja savakoita 268).[2][3]
Vuonna 1926 kylässä oli 192 taloa ja 843 asukasta, joista 484 inkeriläisiä[4]. Paaritsan elinkeinoja olivat maanviljely ja kiven louhinta, kun aivan kylän lähellä sijaitsi paasikivilouhimot. Toisen maailmansodan aikana kylän miehittivät saksalaisjoukot. Inkeriläisiä oli viety vuosina 1943-1944 Viron kautta Suomeen. Sodan jälkeen osa heistä jäi Suomeen, jotkut pakenivat Ruotsiin. Neuvostoliittoon palanneet eivät vastoin lupauksia päässeet kotikylään, vaan heidät karkotettiin eri puolille Venäjää.[1].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Lattu, Aino: Muistojeni Paaritsa. Neuvosto-Karjala, 1989, nro 25.10, s. 4.
- ↑ von Köppen, Peter: Selenija, obitajemye izhorami... dlib.rsl.ru. St.-Petersburg, 1854.
- ↑ von Köppen, Peter: Erklärender Text zu der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements (sivu 64) digi.kansalliskirjasto.fi. 1867. St. Petersburg.
- ↑ Inkeriläisten asuttujen paikkojen luettelo vuosien 1926-1928 Leningradin alueen väenlaskun ainehiston mukaan scribd.com.