PA2-luokka
PA2 (ransk. Porte-avions 2, "Lentotukialus 2") oli Ranskan laivaston suunnitelma uuden sukupolven lentotukialukseksi. Aluksia piti rakentaa vain yksi kappale runkonumerolla R92.
Ranskan hallituksen 28. huhtikuuta 2013 julkaisema puolustusselonteko 2013 lopetti suunnitelman toteuttamisen. Selonteko kuitenkin mahdollisti suunnitelman loppuunsaattamisen ja tuotoksen myymisen ulkomaille.[1]
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ranskan aiemmat tukialukset, FS Foch ja FS Clemenceau valmistuivat jo vuosina 1961 ja 1963, ja on jo poistettu vahvuudesta. Laivaston nykyinen lippulaiva FS Charles de Gaulle valmistui 1994, mutta lukuisten teknisten ongelmien johdosta sen luovuttaminen venyi aina vuoteen 2001. Tämän johdosta Ranskan laivasto luopui enempien de Gaulle -luokan alusten rakentamisesta ja aloitti suunnittelun uudelleen puhtaalta pöydältä.
PA2:n syynnittelutyön virallisesti aloitti 24. tammikuuta 2005 Ranskan puolustusministeri Michele Alliot-Marie, jolloin keskityttiin Britannian ja Ranskan yhteistyö mahdollisuuksiin.[1] Jacques Chirac allekirjoitti alustavan sopimuksen uusista aluksista. Tammikuussa 2006 Ranskan ja Britannian laivastoministerit allekirjoittivat yhteistyösopimuksen uusien lentotukialusten rakentamisesta. Maat tekevät osittaista yhteistyötä, vaikkakin PA2- ja brittien Queen Elizabeth-luokassa on myös eroavaisuuksia.
Suunnittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]PA2-luokan alusten piti suunnitelmien mukaan kyetä operoimaan 32-40 lentokoneella, joihin sisältyisivät Rafale M -hävittäjät, E-2C/D Hawkeye -tutkakoneet sekä AS565 Panther ja NH90-helikopterit. Lentokannen pituus tulisi olemaan 285 metriä ja leveyden 67,5 - 69 metriä. Vesirajassa aluksen leveys olisi ainoastaan 37,5 metriä. Uppouma olisi 62 000 tonnia.[1]
Aluksen maksiminopeus olisi 26 solmua. Perinteisellä koneistoilla, jossa kolme dieselmoottoria ja kaasuturbiini (CODAG/CODLAG), varustetun aluksen kantama olisi 5 000-8 000 merimailia riippuen lopullisista päätöksistä, jotka jäivät tekemättä. Aluksen tuli kyetä toimimaan merellä viisi viikkoa ilman täydennyksiä. Miehistöä aluksella tarvittaisiin 900 henkeä ja lisäksi 650 hengen lennosto. Alukselle suunniteltiin myös tilat 220 matkustajalle.[1]
Alukselle on alustavasti ehdotettu nimeä FS Richelieu kardinaali Richelieun mukaan. Samaa nimeä tosin ehdotettiin aikanaan de Gaullelle. Lopullista päätöstä asiassa ei kuitenkaan ole tehty.
Propulsio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alukset piti varustaa tavanomaisilla diesel- ja kaasuturbiinikoneistoilla sähköisellä voimansiirrolla. Yhteistyökumppani Yhdistyneen kuningaskunnan merivoimat hylkäsi ydinkäyttöisyyden johtuen sen kalleudella. Ranskan laivastokin ei katsonut tarpeelliseksi tehdä ydinreaktorin tarvitsemia muutoksia. Osasyynä on de Gaullesta saadut huonot kokemukset.
Jos koneistoratkaisu on sama kuin briteillä, voimanlähteinä on kaksi Rolls-Royce-kaasuturbiinia ja 4 Wärtsilä 38-dieselmoottoria (2 12- ja 2 16 sylinteristä.) Potkureille energia välittyisi sähköisesti. Alusten toimintamatka olisi noin 19 000 kilometriä.