P. Roy Vagelos
Pindaros Roy Vagelos (s. 8. lokakuuta 1929 Westfield, New Jersey) on yhdysvaltalainen lääkäri, liikemaailman vaikuttaja ja filantrooppi.[1]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaiset vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vagelos syntyi kreikkalaisten maahanmuuttajien pojaksi ja varttui Rahwayssa. Hän opiskeli Rahway High Schoolissa ja pääsi sitten osin stipendin mahdollistamana opiskelemaan kemiaa Pennsylvanian yliopistoon.[1] Hän sai sieltä kandidaatin arvon ja sitten vuonna 1954[2] lääketieteellisen oppiarvon Columbian yliopiston School of Medicinesta.[3] Vagelos suoritti harjoittelujakson ja residenssin Massachusetts General Hospitalissa Bostonissa. Vuonna 1956 hän liittyi National Institutes of Healthin palvelukseen vanhempana kirurgina ja pääsi sitten vertailevan biokemian osastopäälliköksi. Hän vietti kaikkiaan kymmenen vuotta National Institutes of Healthissa.[1] Tänä aikana Vagelos tutki lipidimetaboliaa ja löysi siinä tärkeässä roolissa olevan asyylikantajaproteiinin. Tämän jälkeen Vagelos siirtyi Washington University in St. Louisin School of Medicineen, jossa johti biokemian laitosta sekä perustamaansa biologian ja biolääketieteen laitosta. Lääketieteen oppilaitoksen yhdistäminen biologian laitokseen oli ennennäkemätöntä, mutta monet muut yliopistot seurasivat mallia pian.[3]
Vagelos tapasi Columbian yliopistossa vuonna 1951 tulevan vaimonsa Diana Vageloksen (o.s. Touliatou). Pariskunta meni naimisiin vuonna 1955.[2]
Ura liikemaailmassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1975 Vagelos siirtyi akateemiselta uraltaan Merck KGaA:n palvelukseen.[3] Hän oli ensin vanhempi tutkimusvarapuheenjohtaja ja sitten tutkimusyksikön johtaja vuodesta 1976. Vuonna 1982 Vageloksesta tuli Merck KGaA:n vanhempi varapuheenjohtaja, joka vastasi strategisesta suunnittelusta. Vuonna 1984 hänet nimitettiin Merck KGaA:n varatoimitusjohtajaksi, vuonna 1985 päätoimitusjohtajaksi ja vuonna 1986 puhemieheksi.[1] Vageloksella oli johtava rooli Merckin kehittämän kahden statiinilääkkeen – lovastatiinin ja simvastatiinin – taustalla. Lisäksi hänellä oli keskeinen asema Merck KGaA:n vuonna 1987 tekemässä[1] päätöksessä saattaa ivermektiini vapaasti saataville Afrikassa ja Väli-Amerikassa jokisokeuden hoitoon.[3]
Vagelos toimi Merck KGaA:n päätoimitusjohtajana ja hallituksen puhemiehenä vuoteen 1994 saakka.[3] Vuonna 1996 hänestä tuli Regeneron Pharmaceuticalsin hallituksen puhemies.[1] Vagelos toimi Pennsylvanian yliopiston johtokunnan jäsenenä vuosina 1988–1999 ja puhemiehenä 1995–1999.[3]
Hyväntekeväisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vagelos on harjoittanut hyväntekeväisyyttä vaimonsa kanssa. Vuonna 2017 pariskunta lahjoitti Columbian yliopiston School of Medicinelle 250 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria sen 250-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Tämän jälkeen Columbian yliopiston lääketieteen oppilaitos sai uuden nimen Vagelos College of Physicians and Surgeons. Vuonna 2023 Columbian yliopisto sai Vageloksilta 175 miljoonan dollarin lahjoituksen Vagelos Institute for Biomedical Research Educationin perustamista varten.[2]
Palkinnot ja tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vagelos sai kemian alan palkinnot American Chemical Societylta vuonna 1967 ja Yhdysvaltain kansalliselta tiedeakatemialta vuonna 1995. Pennsylvanian yliopiston School of Arts and Sciences myönsi Vagelokselle vuonna 1998 Distinguished Alumni Awardin, ja vuonna 1999 hän sai Franklin-instituutin Bower Award for Business Leadershipin.[3]
Vagelos on valittu Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian, American Academy of Arts and Sciencesin ja American Philosophical Societyn jäseneksi. Vuonna 1995 hänet otettiin American National Business Hall of Fameen.[3] Vuonna 2022 hän pääsi ansioistaan liikemaailmassa myös New Jersey Hall of Fameen.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Muut | |
