P-tyypin asteroidi
.jpg)
P-tyypin asteroideilla on alhainen albedo ja punertava spektri. On ehdotettu että ne ovat koostunut orgaanisesta silikaatista, hiilestä ja vedettömistä silikaateista, ja mahdollisesti myös vesijäästä niiden ytimessä. P-tyyppejä löydetään asteroidivyöhykkeen ulkopuolilta. On olemassa 33 tunnettua P-tyypin asteroidia.[1]
Luokittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhainen asteroidiluokittelu-systeemi perustettiin David J. Tholenin diplomityöstä vuonna 1975. Tämä diplomityö oli perustettu 110 asteroidin havainnoista. U-tyypin luokittelua käytettiin asteroideille jotka eivät sopineet C ja S-tyyppisiin asteroideihin. Vuonna 1976, jotkut näistä U-tyypin asteroideista joilla oli epätavallinen albedo merkittiin M-tyyppisiksi.
Noin vuonna 1981, M-tyypin asteroideista ilmestyi sivuhaara asteroideille joiden spektra oli samanlainen kuin M-tyyppien, mutta niillä oli myöskin alhainen albedo. Niitä ensin sanottiin X-tyypin asteroidiksi, sitten DM-tyyppi (dark M) tai PM (pseudo-m), ennen kuin ne sai oman ainutlaatuisen luokan, P-tyyppi (jossa P ilmaisee "pseudo-m").
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]P-tyypin asteroidit ovat yksi tummimista kappaleista Aurinkokunnassa. Niiden albedo on alhainen ja näyttävät olevan rikkaita orgaanisissa aineissa, niin kuin hiilipitoiset kondriitit. Niiden värit ovat jokseenkin punaisempia kuin S-tyypin asteroidit. Niiden punainen väri voi aiheutua orgaanisista aineista jotka liittyy kerogeeniin.
C, D ja P-tyypin asteroidit hallitsevat asteroidivyöhykkeen uloimpaa osaa. Nämä ovat primitiivisiä asteroideja joiden materiaalit voisivat olla muuttuneet veden takia. P-tyyppeihin kuuluu 46 Hestia, 65 Cybele, 76 Freia, 87 Sylvia, 153 Hilda ja 476 Hedwig.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Alan Chamberlin: JPL Small-Body Database Search Engine ssd.jpl.nasa.gov. Viitattu 5.6.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Asteroid Moonlight Developments. 2017. Arkistoitu 10.8.2018. Viitattu 10.8.2018.
