p-Metoksifenoli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun


p-Metoksifenoli
Tunnisteet
IUPAC-nimi 4-metoksifenoli
CAS-numero 150-76-5
PubChem CID 9015
SMILES COC1=CC=C(C=C1)O[1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C7H7O2
Moolimassa 124,134 g/mol
Sulamispiste 52,5 °C [2]
Kiehumispiste 246 °C [2]
Tiheys 1,55 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen 40 g/l (25 °C) [3]

p-Metoksifenoli eli 4-hydroksianisoli eli mekvinoli (C7H8O2) on aromaattinen yhdiste ja hydrokinonin metyylieetteri. Yhdistettä käytetään teollisuudessa polymeerien monomeerien stabilisaattorina ja orgaanisessa synteeseissä valmistettaessa muun muassa lääkeaineita. p-Metoksifenoli on guajakolin ja m-metoksifenolin isomeeri. Yhdistettä esiintyy myös kukkien tuoksuissa ja semiokemikaalina eliöiden viestinnässä.

Huoneenlämpötilassa p-metoksifenoli on valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee hyvin veteen muodostaen heikosti happaman liuoksen. Veden lisäksi yhdiste on liukoinen myös moniin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin, dietyylieetteriin ja bentseeniin.[3][4]

Valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

p-Metoksifenolia voidaan valmistaa synteettisesti hydrokinonin ja dimetyylisulfaatin välisellä reaktiolla.[5] Toinen tapa on metyyliarbutiinin hydrolyysi.[6]

p-Metoksifenolin tärkein käyttökohde on polymeeriteollisuudessa toimia hapettumista ja radikaalipolymeroitumista estävänä stabilisoivana aineena. Sitä lisätään muun muassa metyylimetakrylaatin joukkoon. Sitä voidaan käyttää myös polymeerien kuten etyyliselluloosan stabilisoijana, lääkeaineiden kuten itrakonatsolin valmistuksessa, muiden kemikaalien kuten butyloidun hydroksianisolin, jota saadaan siitä tert-butanolin tai isobuteenin avulla.[2][6][4][5][7] Yhdistettä voidaan käyttää myös yhdessä tretinoiinin kanssa ihon tummien läiskien vaalentamiseen.[8]

  1. Mequinol – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 23.5.2014.
  2. a b c d Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 239. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
  3. a b P-Metoksifenolin kansainvälinen kemikaalikortti. Viitattu 23.5.2014
  4. a b George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 386. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.5.2014). (englanniksi)
  5. a b Robert D. Asford: Ashford's Dictionary of Industrial Chemicals, s. 601. (2nd Edition) Wavelength Publications, 2001. ISBN 0-9522674-2-X (englanniksi)
  6. a b Phillip M. Hudnall: Hydroquinone, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 23.5.2014
  7. Joseph M. Hornback: Organic Chemistry, s. 696. Cengage Learning, 2005. ISBN 978-0534389512 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.2.2014). (englanniksi)
  8. Patricia K. Farris: Cosmeceuticals and Cosmetic Practice, s. 261. John Wiley and Sons, 2013. ISBN 978-1-118-38480-0 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.5.2014). (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]