p-Dimetyyliaminobentsaldehydi
| p-Dimetyyliaminobentsaldehydi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 4-(dimetyyliamino)bentsaldehydi |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CN(C)C1=CC=C(C=C1)C=O[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C9H11NO |
| Moolimassa | 149,188 g/mol |
| Sulamispiste | 74 °C[2] |
| Liukoisuus veteen | 0,778 g/l (20 °C)[3] |
p-Dimetyyliaminobentsaldehydi eli 4-dimetyyliaminobentsaldehydi (C9H11NO) on aromaattinen aldehydeihin ja amiineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään valmistettaessa väriaineita ja analyyttisessä kemiassa reagenssina.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puhtaana p-dimetyyliaminobentsaldehydi on väritöntä kiteistä ainetta. Epäpuhtaudet värjäävät aineen keltaiseksi. Valon vaikutuksesta yhdiste muuttuu väriltään punertavaksi. p-Dimetyyliaminobentsaldehydi liukenee veteen vain niukasti. Paremmin se liukenee moniin orgaanisiin liuottimiin esimerkiksi etanoliin, dietyylieetteriin ja kloroformiin.[2][4]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]p-Dimetyyliaminobentsaldehydiä valmistetaan N,N-dimetyylianiliinista ja formaldehydistä tai dimetyyliformamidista.[2][4] Yhdisteestä valmistetaan väriaineita esimerkiksi triaryylimetaanivärejä[2][5]. Yhdistettä käytetään myös reagenssina analyyttisessä kemiassa ja se reagoi muun muassa indolin, indolijohdannaisten, pyrrolien ja amiinien kanssa muodostaen punaisen kondensaatiotuotteen. p-Dimetyyliaminobentsaldehydin liuosta alkoholeissa kutsutaan Ehrlichin reagenssiksi tai Kovacsin reagenssiksi ja sitä käytetään tutkimaan sisältääkö virtsa indolia, porfobilinogeenia tai urobilinogeenia.[4][6][7][8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ P-Dimethylaminobenzaldehyde – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 2.7.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 612. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
- ↑ 4-dimethylaminobenzaldehyde:Water solubility European Chemicals Agency. Viitattu 25.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 547. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
- ↑ Thomas Gessner & Udo Mayer: Triarylmethane and Diarylmethane Dyes, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 2.7.2018
- ↑ Carl A. Burtis, Edward R. Ashwood, David E. Bruns: Tietz Textbook of Clinical Chemistry and Molecular Diagnostics, s. 1048. Elsevier, 2012. ISBN 9781416061649 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.7.2018). (englanniksi)
- ↑ Nancy A. Brunzel: Fundamentals of Urine and Body Fluid Analysis, s. 112. Elsevier, 2013. ISBN 9781437709896 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.7.2018). (englanniksi)
- ↑ Elmer W. Koneman: Koneman's Color Atlas and Textbook of Diagnostic Microbiology, s. 224. Lippincott Williams & Wilkins, 2006. ISBN 978-0781730143 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.7.2018). (englanniksi)