Pökkövehkat
| Pökkövehkat | |
|---|---|
 Jättipökkövehka (Amorphophallus titanum) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Alismatales |
| Heimo: | Vehkakasvit Araceae |
| Alaheimo: | Aroideae |
| Suku: |
Pökkövehkat Amorphophallus Blume ex Decne.[1] |
| Katso myös | |
Pökkövehkat (Amorphophallus) muodostavat vehkakasveihin kuuluvan monimuotoisen suvun.
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikki pökkövehkat ovat ruohoja. Niillä on maanalainen versomukula, josta kasvaa kasvukauden aikana yleensä vain yksi monilehdykkäinen lehti. Joillakin lajeilla lehti voi kasvaa vaikuttaviin mittasuhteisiin, useamman metrin korkuiseksi, ja lehtilapa voi olla yli 15 cm leveä. Toisaalta joidenkin lajien lehdet ovat selvästi pienempiä.
Lehtien kuihduttua mukulat kasvattavat vehkoille tyypillisen kukinnon, jota ympäröi usein näyttävän värinen kukinnon suojuslehti. Itse kukinto on yleensä varsin paksu, epäsäännölisen muotoinen, antaen kasveille sekä suomalaisen nimen että tieteellisen sukunimen. Kukissa on usein erittäin voimakas, epämiellyttävä tuoksu.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Noin 170 lajia esiintyy vanhan maailman trooppisissa osissa, läheltä merenpinnan tasoa aina 3 000 metrin korkeuteen asti. Monet lajit ovat endeemisiä varsin pienillä alueilla.[2]
Kasvatus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jotkin lajit ovat huonekasveina melko helppoja. Runsas lannoitus kasvukaudella ja kuiva lepo kasvun jälkeen ovat tarpeen. Puolivarjoisa kasvupaikka on paras. Viljelyssä yleisin mukulapökkövehka (A. konjac) kestää jopa hieman pakkasta. Sitä on toisinaan saatavana suomalaisista puutarha-alan liikkeistä. Kasvien kukinta viljelyoloissa on kuitenkin harvinaista, ja sen saavuttamiseen menee vuosia.
Lajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- valkopökkövehka (Amorphophallus albus)
- itupökkövehka (Amorphophallus bulbifer)
- isopökkövehka (Amorphophallus gigas)
- mukulapökkövehka (Amorphophallus konjac, syn. A. rivierei)
- Amorphophallus paeoniifolius
- jättipökkövehka (Amorphophallus titanum)
Kuuluisin laji on jättipökkövehka (Amorphophallus titanum), jota usein sanotaan maailman suurikukkaisimmaksi kasviksi. Sitä se ei kuitenkaan ole, koska kukinto koostuu sadoista pienistä kukista. Suurin yksittäinen kukka on Rafflesia-suvun kasveilla, joita kasvaa Sumatralla samoin kuin tämä pökkövehkakin. Jättipökkövehkan kukinto on yli kahden metrin korkuisena todella näyttävä, ja se onkin maailman suurin haarautumaton kukinto. Lajia pidetään hankalana viljeltävänä, ja se kukkii ruukussa kasvaessaan vain harvoin. Juurimukuloiden istutuskin on hankalaa, sillä ne painavat yli 30 kiloa.
Tämän ja A. konjacin lisäksi tunnettuja lajeja ovat muun muassa lajit A. bulbifer ja A. variabilis.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ ITIS (englanniksi)
- ↑ International Aroid Society