Päivänpaistepolitiikka
Päivänpaistepolitiikka (kor. 햇볕정책) tarkoittaa Etelä-Korean ulkopolitiikkaa Pohjois-Koreaa kohtaan vuosina 1998–2008. Politiikka painotti rauhanomaista yhteistyötä pohjoisen kanssa, ja tätä kautta tavoitteli rauhallista yhdistymistä. Vuonna 2000 Etelä-Korean silloinen presidentti Kim Dae-jung sai Nobelin rauhanpalkinnon pyrkimyksistä parantaa suhteita Pohjois-Koreaan. Suhteiden parantaminen jatkui Roh Moo-hyunin presidenttikaudella vuoteen 2008. Lee Myung-bakin kausi merkitsi päivänpaistepolitiikan päättymistä. [1]
2017-2022 Moon Jae-inin valtakaudella Etelä-Korea aloitti jälleen rauhanoimaisen lähestymistavan Pohjois-Koreaan, mikä aloitti päivönpaistepolitiikan elpymisen. Moon Jae-inin pyrkimys parantaa Koreoiden välisiä suhteita johti kolmeen Koreoiden väliseen huippukokoukseen vuoden aikana, mukaan lukien kaksi Panmunjomissa pidettyä huippukokousta. 2022 valittu presidentti Yoon Suk-yeol ei kannata päivänpaistepolitiikkaa ja on ottanut tiukemman suhtautumisen pohjoiseen.
Esimerkkejä maiden välisestä yhteistyöstä kauden aikana olivat eteläkorealaisten mahdollisuudet vierailla Kumgang-vuorilla Pohjois-Koreassa (lopetettu 2008 kun pohjoiskorealaissotilaat ampuivat eteläkorealaisen turistinaisen) ja perheiden jälleentapaamiset ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Toinen maiden välinen yhteistyö on Kaesongin teollisuusalue Pohjois-Koreassa, jonne eteläkorealaiset yritykset ovat pystyneet perustamaan tehtaita.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pohjois-Korea painostaa päivänpaistepolitiikasta luopunutta Etelä-Koreaa Yle. 30.1.2009. Viitattu 23.7.2022.
