Serif
Serif eli pääteviiva on kirjasimen rungon päätteessä oleva pieni osa. Kirjasimia, joissa on serifejä sanotaan päätteellisiksi. Päätteettömiä kirjaimia ovat sans-serifit eli groteskit.[1]
Roomalaissyntyisiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Serifit syntyivät Antiikin Roomassa, jossa kaiverrettava kirjoitus maalattiin ensin kiveen. Tällöin maalattujen siveltimenvetojen päätteet tulivat helposti leveiksi, ja kirjainten kaivertajat kaiversivat uskollisesti myös kirjainten päissä olevat levennykset.[2]
Sana serif tulee joidenkin tulkintojen mukaan hollanninkielen sanasta schreef, joka tarkoittaa "kirjoitti". Toisten lähteiden mukaan sanserif, josta sana sans-serif tulee, on vanhempi sana kuin serif.[2]
Serifejä on useita erilaisia. Esimerkiksi Times-kirjasintyypissä serif on orgaaninen ja se liittyy kirjasimen runkoon kaarevana. Toinen serifin perustyyppi on esimerkiksi Courier-kirjasimissa. Se on kulmikkaampi ja jäykempi. Näistä perusmuodoista on useita eri versioita.
Myös antiikva tarkoittaa päätteellistä kirjasintyyppiä. Se kehitettiin renessanssin jälkeen yhdistelemällä roomalaista meisselikirjoitusta ja karolingista kirjoitusta.
Itämaiset vastineet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Serifillä on vastineensa itämaisessa kalligrafiassa ja typografiassa. Japanin kielessä niistä käytetään sanaa uroko eli kirjaimellisesti "suomu". Kiinan kielessä taas käytetään termiä "jalalliset muodot".[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Serifejä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Roomalaisia Capitalis Rustica -kirjasimia. -
Esimerkkejä serif-kirjasimista. -
Erilaisia serifejä. -
Japanin katakana ウ serifillisenä. -
-
Heprealainen kirjain tav, vasemmalla serifinä, oikealla sans serifinä.
