ITC New Baskerville

ITC New Baskerville on kirjaintyyppiperhe, joka on moderni tulkinta John Baskervillen (1706–1775) vuonna 1762 suunnittelemasta kirjaintyypistä.

Historiaa

Alkuperäinen fontti on luokiteltu siirtymäkauden antiikvaksi ja sen on sanottu myös olleen aikansa suosituin. ITC New Baskervillessä on samoja piirteitä vieläkin.

Tunnistaminen

Tällaiset antiikvat tunnistaa parhaiten siitä, että niissä on aikaisempiin verrattuna lisääntynyt kontrasti, akseli on suora tai melkein suora ja päätteet ovat hieman suoremmat ja ohuemmat. Useimmissa on myös loiva tai loivahko päätteiden liitos. kirjaintyypin tunnistaa parhaiten E-, g-, G- ja Q-kirjainten yksityiskohdista.

Luettavuus

ITC New Baskervillea on, kuten alkuperäistä Baskervillea, helppo lukea ja sen sanotaan olevan myös houkutteleva lukijoille. Se oli suunniteltu alun perin kirjoja varten. Tällä on vahva linkki John Baskervillen taustan kanssa. Alkuperäistä Baskervilleä arvosteltiin Englannissa huonosta luettavuudesta ja sen pelättiin jopa olevan näölle haitallinen. Sen sijaan Ranskassa ja Yhdysvalloissa se sai hyvän vastaanoton. Todella suosituksi se tuli 1900-luvun alussa ja on siitä asti pitänyt vahvan asemansa. Kirjaintyyppi oli omana vuosisatanaan runsaan plagioinnin kohteena, joka myös osittain kertoo sen suosiosta. Ei ole ihme, että fontti on edelleen hyvin suosittu, joskin sen lisääntynyt kontrasti saattaa häiritä joitain lukijoita.

Suunnittelija ja julkaisija

ITC New Baskervillen julkaisija on Linotype Design Studio ja se julkaistiin vuonna 1982.

Kirjaintyypin suunnittelivat John Baskervillen mallin mukaan Matthew Carter ja John Quaranda vuonna 1978. Matthew Carter suunnitteli samana vuonna myös toisen fontin samaan perheeseen, Baskerville Greek. Hänet on myös mainittu useimmin ja ensimmäisenä kun puhutaan ITC New Baskervillen suunnittelijoista.

Samana vuonna kuin ITC New Baskerville julkaistiin, se siirtyi myös ITC:n (=International Typeface Corporation) kokoelmaan, jolla on myös oikeudet fonttiin. Nykyään se on saatavana näiden lisäksi ainakin Bertholdin ja Monotypen versioina, joista jälkimmäinen on lähimpänä alkuperäistä Baskervilleä.

Muodot

Kirjaintyypistä on useita erilaisia leikkauksia: roman, lihavoitu, kursivoitu ja kahden jälkimmäisen yhdistelmä sekä kapiteelit.

Käyttö

Kirjaimet vievät myös jonkin verran tilaa ja vaativatkin melko suuren palstaleveyden. Nykyään sitä käytetään useimmin lehdissä, kirjasissa ja kirjoitelmissa.

Aiheesta muualla

• Linotypen kirjoitus Matthew Carterista [1] (Arkistoitu – Internet Archive)
• Osta kirjaintyyli koneellesi [2] (Arkistoitu – Internet Archive)

Typografia

Typografit ja kirjainmuotoilijat	Jonathan Barnbrook Saul Bass Ed Benguiat Morris Fuller Benton Neville Brody Frederic Goudy Claude Garamond Eric Gill Tomi Haaparanta Nicolas Jenson Edward Johnston Donald Knuth Rudolf Koch Sami Kortemäki Zuzana Ličko William Morris Stanley Morison Jan Tschichold Carol Twombly Wolfgang Weingart Hermann Zapf Gudrun Zapf-von Hesse
Kirjaintyylit ja -lajit	Anfangi Antiikva Arial Baskerville ITC New Baskerville Calibri Comic Sans Egyptienne Fraktuura Garamond Gill Sans Helvetica Palatino Times Roman Unsiaali Verdana
Merkit	Alduksen lehti ❦ Asteriski * Ät-merkki @ Englannin punta £ Ampersandi & Jokerimerkki Kappaleen merkki ¶ Luetelmamerkki Luettelo matemaattisista merkeistä Plus-miinusmerkki ± Promille ‰ Prosentti % Pykälämerkki § Risti † Ristikkomerkki # Rub el Hizb ۞ Tekijänoikeusmerkki © Tilde ~ Valuuttamerkki ¤ Yläpuolinen indeksointipilkku
Suuntaukset	Amerikan uusi aalto Dekonstruktivismi Postmodernismi Sveitsiläinen tyyli
Muut aiheet	Aakkoslaji CamelCase Glyyfi Goottilaiset kirjaintyypit Kapiteeli Kirjain Kirjaintyyppi Kursiivi Ligatuuri Logo Lorem ipsum Orpo- ja leskirivit Painokirjaimet Sans-serif Serif TrueType Web Open Font Format X-korkeus Yliviivaus Ylleviivaus Ylä- ja alaindeksi