Pääsölä
Pääsölä (ven. Пязелево, Pjazelevo) oli inkeriläinen kylä, Venjoen luterilaisen seurakunnan kirkonkylä. Nykyään kylän alue kuuluu Pavlovskin kaupunkiin.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kylä mainitaan Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuodelta 1499/1500 ("Päznevo, Tarvisari" Inkereen pogostassa). Kylän nimi ilmeisesti polveutuu inkeroisesta sanasta pääsköi, pääskynen[1].
Vuonna 1849 Pääsölässä asui 276 ihmistä (135 miestä ja 141 naista), kaikki inkeriläisiä (savakoita)[2]. Kylä sijaitsi lähellä Pääsölänojaa (ven. Popovka), mikä laskee Venjokeen. Ojan ranta oli jyrkkä ja kivinen, rinteessä näkyi erilaisia geologisia kerrostumia, eniten paasikiveä. Kylässä oli rakennettu vuonna 1803 Venjoen seurakunnan kirkko, puukirkko, malliltaan kaksoisristikirkko. Huonokuntoisena se purettiin 1880-luvulla ja korvattiin uudella vuonna 1885 vihityllä kivikirkolla. Sisältä se muistutti Helsingin Johanneksen kirkkoa. Pappila ja kanttorila sijaitsivat kirkon vieressä, samalla kummulla, jolle kirkkokin oli rakennettu. Kirkon ja pappilan lähellä sijaitsevan kansakoulun välissä oli avara nurmikenttä, jossa järjestettiin yleisinkeriläiset laulujuhlat tai suuret raittiusjuhlat. Kylän isot suvut oli Hynninen, Meldo, Peuhkuri, Pöllä, Pönni, Reho ja Vääkänen[3]. Runoilija, kirjallisuus- ja teatterikriitikko, sekä olympiavoittaja Aale Tynni vietti lapsuusvuodet Pääsölässä, mistä äidinsä ja isoäidinsä oli kotoisin.
Vuonna 1926 kylässä oli 109 taloa ja 415 asukasta, niistä 384 henkilöä (101 taloa) - inkeriläisiä[4]. Neuvostoaikana kirkko jatkoi toimintansa, vaikka se vaikeutettiin kaikin keinoin. Vuonna 1937 kiellettiin kaikkinainen uskonnon harjoittaminen koko suomalaisen Inkerin aluella, papisto joko karkotettiin tai vangittiin. Kirkosta tuli kommunistinen klubi.
Toisen maailmansodan aikana kylä oli saksalaisjoukkojen miehittämä. Vuosina 1943-1944 inkeriläisiä vietiin Viron kautta Suomeen. Sodan jälkeen osa heistä jäi Suomeen, jotkut pakenivat Ruotsiin. Neuvostoliittoon palanneet eivät vastoin lupauksia päässeet kotikyläänsä, vaan heidät karkotettiin eri puolille Venäjää.
Pääsölässä syntynyt Väinö Piipponen teki 1940-luvulla pahvista kylän pienoismallin, joka on nykyään Kansallismuseossa[5].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tynni, Aale: Inkeri, Inkerini. WSOY, 1990. ISBN 951-0-16694-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kepsu, Saulo: Inkerin pogostat, s. 648. Helsinki: Kotus, 2020. Teoksen verkkoversio.
- ↑ von Köppen, Peter: Erklärender Text zu der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements digi.kansalliskirjasto.fi. St.-Petersburg, 1867.
- ↑ Pääsölä Rippikirja 1835-1885 Rekonstruktion bengta.se.
- ↑ Inkeriläisten asuttujen paikkojen luettelo vuosien 1926-1928 Leningradin alueen väenlaskun ainehiston mukaan scribd.com.
- ↑ Pääsölän kylän pienoismalli Finna.