Oxfordin liike
| Osa artikkelisarjaa |
| Anglikanismi |
|---|
 |
Oxfordin liike oli 1800-luvulla erityisesti Oxfordin yliopistossa toiminut liike, joka pyrki uudistamaan Englannin kirkkoa roomalaiskatolisen ajattelun pohjalta vastareaktiona kirkon protestanttisille suuntauksille. Liikkeen näkökulmasta anglikaaninen kirkko oli historiansa ja identiteettinsä puolesta todellinen katolinen kirkko.[1]
Oppi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oxfordin liikkeen ajatukset julkaistiin yhdeksässäkymmenessä Tracts for the Times-julkaisussa vuosina 1833–1841. Julkaisun toimittaja oli John Henry Newman, joka toimitti koko sarjan ja kirjoitti yhteensä 24 traktaattia. Traktaattien kannattajat väittivät katolisen kirkon opillisen auktoriteetin olevan ehdoton. Katolisuuden käsiteenä he pitivät sitä, mikä oli uskollista varhaisen ja jakamattoman kirkon opetukselle. Liikkeen kannattajat pitivät Englannin kirkkoa tällaisena katolisena kirkkona.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oxfordin liikkeen taustalla oli muutos valtion ja Englannin kirkon välisissä suhteissa vuosina 1828–1832. Lainsäädännössä oli tapahtunut muutos, jonka myötä kunnallisten ja valtion viranhaltijoiden velvollisuus vastaanottaa ehtoollinen Englannin kirkossa kumottiin ja aikaisemmin roomalaiskatolisille asetetut rajoitukset poistettiin. Tämän johdosta näytti mahdolliselta, että Englannin kirkon asema saatettaisiin lakkauttaa. Tämän vuoksi monet anglikaanit halusivat vakuuttaa, että Englannin kirkko ei ollut riippuvainen valtiosta, vaan se sai arvovaltansa kristillisen totuuden opettamisesta ja sen piispojen apostolisesta suksessiosta.[1]
Kehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oxfordin liike ajautui nopeasti teologisiin, sielunhoidollisiin ja hartauteen liittyviin kiistakysymyksiin. Osa liikkeen kannattajista siirtyi vähitellen roomalaiskatolisen opin piiriin ja monista traktaattien ajatuksista syntyi kiistoja. Vuonna 1845 John Henry Newman siirtyi roomalaiskatoliseen kirkkoon ja monet noudattivat hänen esimerkkiään.[1]
Keble ja Pusey pysyivät Oxfordin liikkeen johtajina ja vähitellen liike sai vaikutusvaltaa koko Englannin kirkossa. Liikkeen toiminnan seurauksena olivat seremonioiden ja rituaalien lisääntyminen kirkon jumalanpalveluksissa, anglikaanisten luostariyhteisöjen perustaminen sekä sielunhoidolliseen toimintaan koulutettu papisto.[1]
Johtajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oxfordin liikkeen johtajia olivat pappi ja myöhemmin roomalaiskatolisuuteen kääntynyt kardinaali John Henry Newman (1801–1890), pappi Richard Hurrell Froude (1803–1836), pappi ja runoilija John Keble (1792–1866) sekä pappi ja Oxfordin professori Edward Bouverie Pusey (1800–1882).[1]