Otto Nevanlinna

Otto Wilhelm Nevanlinna (vuoteen 1906 saakka Neovius) (15. kesäkuuta 1867 Hamina – 15. syyskuuta 1927 Helsinki) oli suomalainen matematiikanopettaja.

Nevanlinnan vanhemmat olivat kenraalimajuri Edvard Engelbert Neovius ja Elise Gustafva Krogius. Otto Nevanlinna aloitti opinnot Haminan kadettikoulussa, mutta siirtyi sitten Böökin lyseoon Helsinkiin, josta hän valmistui ylioppilaaksi 1884. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1887 ja lisensiaatiksi (tohtoriksi) 1891. Spektroskopiaa käsitelleen fysiikan väitöskirjan aiheena oli Om skiljandet af kväfvets och syrets linier i luftens emissionsspektrum. Nevanlinna teki tutkimustyötä Pulkovon observatoriossa Pietarissa, Tukholmassa ja Pariisissa.

Varsinaisen elämäntyönsä Otto Nevanlinna teki matemaattisten aineiden, erityisesti fysiikan opettajana. Hän oli ensimmäisiä kokeellisten ainesten käyttöön ottajia fysiikan opetuksessa. Otto Nevanlinna oli matematiikan ja luonnonopin lehtorina Joensuun lyseossa 1892–1903, Helsingin ruotsalaisessa reaalilyseossa 1903–1910 ja suomalaisessa normaalilyseossa 1910–1912, missä hän oli sitten matemaattisten aineiden yliopettaja 1912–1927. Nevanlinnaa pidettiin ankarana, mutta taitavana opettajana. Hän julkaisi omalta alaltaan artikkeleita Kasvatusopillisen yhdistyksen aikakauskirjassa sekä vanhemman veljensä Lars Nevanlinnan sairastuttua ja kuoltua uusia painoksia tämän algebran ja geometrian oppikirjoista.

Nevanlinnan puoliso vuodesta 1892 oli Margarete Henriette Louise Romberg (k. 1955), Pulkovon tähtitornissa Pietarissa työskenneleen saksalaisen tähtitieteilijän Herman Rombergin tytär. Matemaatikot Rolf Nevanlinna ja Frithiof Nevanlinna olivat heidän lapsiaan.

Lähteet

• Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 534.