Otto Grotewohl

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Otto Grotewohl vuonna 1950.

Otto Grotewohl (11. maaliskuuta 1894 Braunschweig, Saksa21. syyskuuta 1964 Itä-Berliini) oli saksalainen poliitikko ja Saksan demokraattisen tasavallan pääministeri (1949–1964).

Grotewohl liittyi Saksan sosialidemokraattiseen puolueeseen 1912 ja toimi kirjapainotyöntekijöiden ammattijärjestön tehtävissä. Hän oli Braunschweigin hallituksessa 1921–1924 ja valtiopäivien jäsenenä 1925–1933. Hitlerin valtaannousun jälkeen Grotewohl toimi jonkin aikaa maanalaisessa vastarintaliikkeessä, mutta joutui pidätetyksi ja keskitysleirille koko sodan ajaksi.[1]

Toisen maailmansodan jälkeen 1945 Grotewohl julistautui Saksan sosiaalidemokraattien johtajaksi Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeillä, joiden sosiaalidemokraattiset järjestöt hän ohjasi yhdistymään pakolla – onnistumatta kuitenkaan Itä-Berliinissä – neuvostovyöhykkeillä toimiviin Wilhelm Pieckin johtamiin Saksan kommunistisiin järjestöihin 1946, jolloin syntyi Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue (SED), myöhemmin Saksan demokraattista tasavaltaa (Itä-Saksa) itsevaltaisesti hallinnut kommunistipuolue. Sen puheenjohtajina toimivat Wilhelm Pieck ja Otto Grotewohl vuoteen 1950.

Grotewohlista tuli Itä-Saksan pääministeri 1949.[1] Puheessaan SED:n edustajakokoukselle vain muutama viikko neuvostojohtaja Josif Stalinin kuoleman jälkeen 1953 Grotewohl mainitsi epäkohdista Itä-Saksan järjestelmässä. Hän arvosteli laittomia vangitsemisia sekä vaati enemmän kansalaisoikeuksia ja poliittista keskustelun kehittämistä. Hän myös arvosteli oikeusministeri Hilde Benjaminin brutaalia toimintaa. Pian seurasi kuitenkin kansannousu Itä-Berliinissä – ja sen kommunistinen hallinto tukahdutti verisesti.

Grotewohlilla todettiin leukemia vuonna 1960. Vaikka olikin edelleen pääministerin toimessa, hän ei ollut poliittisesti aktiivinen enää vuoden 1961 jälkeen saadessaan lääketieteellistä hoitoa Neuvostoliitossa. Hän kuoli 1964. Muutamaa päivää hänen kuolemansa jälkeen Itä-Berliinin puolelle jäänyt Berliinin historiallinen hallintokatu Wilhelmstrasse nimettiin hänen mukaansa Otto-Gtrotewohl-Strasseksi. Vanha nimi palautettiin 1993.

Otto Grotewohl palkittiin itäsaksalaisella Karl Marxin kunniamerkillä 1952.

  1. a b Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 68. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.