Oswald Boelcke

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oswald Boelcke
Oswald Boelcke
Oswald Boelcke
Henkilötiedot
Syntynyt19. toukokuuta 1891
Giebichenstein (nykyinen Halle), Saksan keisarikunta
Kuollut28. lokakuuta 1916 (25 vuotta)
Bapaume, Ranska
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)  Saksan keisarikunta
Palvelusvuodet 1911–1916
Taistelut ja sodat Ensimmäinen maailmansota
Sotilasarvo Kapteeni
Joukko-osasto Luftstreitkräfte

Oswald Boelcke (19. toukokuuta 1891 Giebichenstein Saksan keisarikunta28. lokakuuta 1916 Bapaume, Ranska) oli johtavia saksalaisia hävittäjälentäjiä ensimmäisessä maailmansodassa. Hän otti useita ilmavoittoja ja kirjoitti pitkään käytössä olleet ilmataisteluoppaan Dicta Boelcken. Hän kuoli taistelussa brittiläisiä koneita vastaan, kun hän törmäsi Erwin Böhmen koneeseen.

Oswald Boelcke syntyi 1891 Giebichsteinissa Hallen lähellä.[1] Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1911 ja oli asepalveluksessa viestiyksikössä (Telegraphen-Bataillon Nr. 3) Koblenzissa.

Boelcke kiinnostui lentämisesta ja siirrettiin ilmavoimiin. Hän kävi lentokoulutuksen ensimmäisen maailmansodan alkamnisen jälkeen Halberstadtin lentokoulussa. Hänet siirrettiin elokuussa 1914 Fliegerabteilung 13 -yksikön mukana rintamalle. Samassa yksikössä palveli hänen isoveljensä Wilhelm tähystäjänä.[1]

Omasta aloitteestaan Boelcke siirrettiin toukokuussa 1915 Douaiin Feldfliegerabteilung 62 -yksikköön.[1] Boelcken tovereihin kuului Max Immelmann, joka tunnettiin myös nimellä Adler von Lille, ”Lillen kotka”.

Kun Fokker E.I, jonka propelli oli synkronoitu niin, että konekiväärillä pysty ampumaan sen läpi, esiteltiin kesällä 1915, Boelcke oli yksi viidestä lentäjästä, jotka pääsivät tutustmaan kolmeen prototyyppiin. Kone aloitti aikakauden, jota liittoutuneet kutsuivat Fokker-vitsauksen.[1] Erilähteissä on väitetty, että Boelcke saavutti ensimmäisen ilmavoittonsa 4. heinäkuuta 1915lähde?, mutta se tapahtui 19. syyskuuta 1915. Boelcke ja Immelman palkittiin 12. tammikuuta 1916 Pour le Méritellä, kun he olivat saaneet kahdeksan ilmavoittoa.[1]

Boelcke oli omasta mielestään liian kaukana rintamasta. Hän sai maaliskuussa 1916 luvan alkaa käyttää Sivryn kenttää tukeakseen saksalaisia Verdunin taistelussa. Sivryyn hän kehitti ensimmäisen ilmasodan taktisen ohjauskeskuksen, ja hänet nimettiin johtamaan Fliegerabteilung Sivryn kuutta konetta. Hermann von der Lieth-Thomsenin pyynnöstä Boelcke loi myös ilmataistelun ohjeistot, jotka tunnettiin nimellä Dicta Boelcke. Ne olivat käytössä ainakin toisen maailmansodan loppuun asti.[1] Dicta Boelcken perusperiaate oli muodostelmassa lentäminen.

Max Immelmann kaatui 18. kesäkuuta 1916. Boelcke oli lähetetetty tarkastusmatkalle Balkanille, josta hänet kutsuttiin takaisin. Hänestä tuli lentueen (Jagdstaffel) päällikkö 10. elokuuta 1916. Boelcke tapasi veljensä Wilhelmin Venäjän rintamalla, Kowelissa. Hän liittyi Jagdstaffel 2:een, jossa lensivät Manfred von Richthofen, Werner Voss ja Erwin Böhme. Hän johti Jagdstaffel 2:sta ensimmäisen kerran taistelussa 17. syyskuuta 1916.[2]

Syys-lokakuussa hän ampui 20 viholliskonetta alas. Tällöin hänellä oli 40 vahvistettua ilmavoittoa ja hän oli tuolloin johtava hävittäjä-ässä.lähde?

Boelcke kuoli lento-onnettomuudessa 28. lokakuuta. Hänen ryhmänsä oli taistelemassa joitakin brittiläisiä Airco DH.2 -koneita vastaan. Boelcke ja Erwin Böhme ajoivat yhdessä takaa yhtä konetta, kun Böhme joutui väistämään toista DH.2-konetta, jota Richthofen ampui. Böhmen kone osui Boelckeen, jonka koneen yläsiipi romahti, mikä aiheutti koneen syöksymisen. Boelcken kone syöksyi maahan lähellä Bapaumea.[2] Hänet haudattiin Dessauhun valtiollisin hautajaismenoin.

Boelckea pidetään syystäkin modernin hävittäjälentämisen ensimmäisenä teoreetikkona. Hänellä oli merkittävä vaikutus hävittäjälentäjien koulutukseen. Dicta Boelcke, ilmataistelun säännöt, ovat edelleen arvossaan.

Boelcken kuoltua hänen lentueensa nimettiin Jasta Boelckeksi.

Saksan ilmavoimien Nörvenichin lentotukikohtaan sijoitettu Jagdbombergeschwader 31:n kunnianimenä on ”Boelcke”.

  1. a b c d e f Tucker, s. 271.
  2. a b Killen, s. 5–6.