Osmanien hallitsijasuku
Osmanien hallitsijasuku (turk. Osmanlı Hanedanı) on hallitsijasuku, joka hallitsi Osmanien valtakuntaa koko sen olemassaolon ajan. Se oli islamilaisen maailman pisimpään vallassa ollut dynastia. Euroopassa osmanit tunnettiin myös ottomaaneina.[1] Suku käyttää nykyään sukunimeä Osmanoğlu.
Suvun nimi tulee sen ensimmäisestä hallitsijasta Osman I:stä, joka perusti valtakunnan noin vuonna 1299.[1] Hän kuului tiettävästi kayı-heimoon, jotka olivat oguuseihin kuuluneita turkkilaisia, ja hänen isänsä Ertuğrul hallitsi pientä ruhtinaskuntaa Söğütin kaupungin ympärillä.[2] Osmanien valtakunta valloitti vuonna 1453 Bysantin valtakunnan pääkaupungin Konstantinopolin (nykyinen Istanbul) ja teki siitä oman pääkaupunkinsa. Suvun hallitsijat käyttivät sulttaanin arvoa. Valloitettuaan vuonna 1517 mamelukkien hallitseman Egyptin ja samalla Abbasidien kalifaatin he ottivat sen rinnalle myös kalifin eli islamilaisen maailman johtajan arvon.[3]
Osmanien valtakunta menetti suuren osan alueistaan hävittyään ensimmäisen maailmansodan, mikä johti turkkilaisnationalistien käymään itsenäisyyssotaan voittajavaltioita sekä niille antautunutta sulttaania ja tämän hallitusta vastaan.[3] Ankaraan perustettu Turkin kansalliskokous lakkautti sulttaanikunnan 1. marraskuuta 1922. Suvun päämiehen annettiin pitää vielä kalifin arvo, jonka vapaaehtoiseen maanpakoon lähtenyt viimeinen sulttaani Mehmed VI luovutti serkulleen ja kruununperijälleen Abdülmecid II:lle. Uuden Turkin tasavallan johto alkoi pelätä kalifin innoittavan monarkian palauttamiseen tähtääviä juonitteluja, joten myös kalifaatti lakkautettiin 3. maaliskuuta 1924 ja kaikki Osmanien hallitsijasuvun jäsenet karkotettiin Turkista.[1][4][3] Lisäksi suvun omaisuus kansallistettiin vuonna 1924 säädetyllä lailla.[5]
Karkotuslakia muutettiin vuosina 1947 ja 1951 siten, että suvun naispuoliset jäsenet saivat oikeuden palata Turkkiin. Laki kumottiin myös miespuolisten jäsenten osalta vuonna 1974.[1][4] Sukua asuu nykyään sekä Turkissa että muissa maissa.[6] Vanhan perinteen mukaan suvun päämiehenä on edelleen sen vanhin miespuolinen jäsen.[4] Eräät suvun jäsenet ovat vuodesta 2010 vaatineet oikeusteitse sulttaani Abdülhamid II:n henkilökohtaista maaomaisuutta palautettavaksi heille.[5][6]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Osman, House of (englanniksi) Encyclopedia of the Modern Middle East and North Africa, Encyclopedia.com. Viitattu 6.1.2025.
- ↑ Osman I (englanniksi) Encyclopaedia Britannica Online. Viitattu 6.1.2025.
- ↑ a b c Toni Alaranta: Turkin historia Atatürkista Erdoğaniin, s. 10–11, 19–20, 24, 28–29, 31, 36. Gaudeamus, Helsinki 2019.
- ↑ a b c Olga S. Opfell: Royalty Who Wait: The 21 Heads of Formerly Regnant Houses of Europe, s. 146–151. McFarland, Jefferson 2024. Google Books
- ↑ a b ‘We don’t demand palaces,’ say Ottoman sultan’s descendants (englanniksi) Hürriyet Daily News 6.3.2014. Viitattu 7.1.2025.
- ↑ a b Descendants of Ottoman sultan file inheritance lawsuit (englanniksi) 4.3.2014. Viitattu 7.1.2025.